Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Mitä meille sureville kuuluu?

Täällä tuntuu olevan hiljaista, liekö merkki siitä että pahin tuska joskus helpottaa?

Äiti kuoli reilut 2 viikkoa sitten, siunaus oli lauantaina. Ja mun olo ihan kamala.
Itsesyytökset mielessä tietysti, miksi en mennyt äitiä hoitamaan, puskenut väkisin sinne. Ja se kysymys, MIKSI yleensä äidin piti sairastua? Miksei me saatu sitä kaikkien toivomaa lisäaikaa hoidoilla? Sen sijaan sytot saatiin lopettaa heti alkuunsa ja viimeiset 2 viikkoa äiti oli kärsinyt infektiosta. Lopulta äidin vei molemminpuoleinen massiivinen keuhkoembolia. Eniten mietin sitä kuinka hirveältä tunteet piilottaneesta äidistä on täytynyt tuntua :'( Ja ne kivut ja kuoleman hetki, sen tajuaminen. Kuinka sen kestää? Nyt se on ohi, eikä se silti auta mua ollenkaan.

Sisko palasi tänään töihin, itse en taida vielä pystyä. Suru on murskaavaa ja toistaiseksi kaikki voimat menee siihen että saa omat lapset ja kodin jotenkuten hoidettua. Voisin vaan itkeä menetettyjä vuosia, äidin tuskia ja pelkoa. Toki pahemminkin olisi voinut olla, olisi voinut joutua kärsimään vuosikausia, mutta auttaako sekään tieto? Ei.

Tänne ei siis kuulu juuri nyt kovin hyvää.
Elenita | 3.4.2012 klo 13:39:07