Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Mitä meille sureville kuuluu?

Huomenta kaikille.

Joo, yhdyn edellisiin kirjoittajiin siinä, että välillä unohtaa äidin olevan poissa. Justiin niissä tilanteissa, kun on jotain iloa tai surua ja haluaisi sen asian äidin kanssa jakaa.

Minulla on puhelimessani vieläkin äitini viimeiset tekstiviestit, sanotaanko n. kuukauden ajalta ennen kuolemaansa. En ole raatsinut niitä poistaa. Samaten hänen mailinsa ovat tallella ja äidin nimi listassa. Kaikki se kirjeenvaihto on ollut todella tärkeää itselleni ja on vieläkin.

Mirjam: Minäkin laitan joskus kupin pöytään äitiäni varten ja puhun hänelle kaikenlaista ajatuksissani. Kyselen asioita ja sitten hän vastaa joko unessa tai muuta kautta. Viime aikoina olen kysellyt paljon isästäni.

Näyttäisi tulevan aurinkoinen päivä ja kuulemma huomenna on epätavallisen lämmintä. Jaksamista ja yritetään nauttia elämästä kaikesta huolimatta, vaikka surun kanssa eläminen on joskus tosi raskasta.
Siipi maassa | 29.9.2011 klo 09:51:20