Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Mitä meille sureville kuuluu?

Hyvää aamupäivää kaikille.

Muzi: Kiitos noista amigurumitiedoista. Nyt muistan, missä olen kuullut sen ennen. Kesällä yksi mieheni sedän vaimo kertoi virkkaavansa sellaisia. Menin heti katsomaan niitä netistä ja eilen ostin yhden käsityölehden, jossa oli muutamia ohjeita. Päätin, että teen sellaisen ainakin toiselle kummitytölleni. Haluaisin itse asiassa tehdä sellasen jonkinlaisen kissan, mutta en mistään ole löytänyt sellasta ohjetta. Siinä toden totta saa laskea niitä silmukoita. Kun ekan kerran katsoin niitä ohjeita, niin olin, että täh?? Kesti vähän aikaa ymmärtää miten se menee..

Jaksamista, voimia ja enkeleitä kovasti sinulle. Hyvä, että olet saanut alotettua sen poikasi kuvien järjestelyprojektin.

Niin, minä suren menettämääni isää. Ymmärrän nyt äitini kuoleman ihan uudessa valossa. Hän kuoli ihan liian aikaisin, mutta toisaalta ehkä parempi niin. Koko menneisyyteni näyttäytyy aivan uudessa valossa ja olen todella vihainen isälleni monista asioista. Nyt olen sitten äiditön, isätön ja lapseton. Toisaalta tunnen äitini läsnäolon hyvin vahvasti, koska hän tukee minua tässä prosessissa. Eihän hän ole oikeasti poissa, vaan enemmän läsnä kuin koskaan ennen. Näin jo kuukausia ennakoivia unia tästä ja se kaikki on ihan selvää nyt. Tulee kaikenlaisia muistoja mieleen lapsuudesta ja nuoruudesta. Miten isäni kohteli äitiäni ja minua ja miten vieläkin kohtelee minua. Jotenkin huomaan kaiken kirkkaammin ja selvemmin. Olen kirjoittamassa oman menneisyyteni osittain täysin uusiksi ja se prosessi tulee viemään aikaa.

Elämä on usein epäoikeudenmukaista, yllättävää (niin hyvässä kuin pahassa), täynnä ironiaa ja toisaalta jostain sen voiman saa jatkaa. Minulla se elämänvoima ja motivaatio tulee muiden auttamisesta, se on elämäntehtäväni. Toisaalta olen iloinen, että minulla on paljonkin keinoja käsitellä näitä asioita. Keinoja, jotka ovat rakentavia ja suhteellisen terveitä. En aio todellakaan monessa asiassa toistaa vanhempieni mallia, varsinkaan isäni mallia. Äidilläni ei ollut eläessään vaihtoehtoja, mutta minulla on ja aion niitä myös käyttää. Anteeksi tämä salaperäisyys, mutta en ole ihan vielä valmis puhumaan tästä. Pitää aika paljon sulatella tätä asiaa ensin...

Joka tapauksessa voimahalit ja parempaa tulevaisuutta meille kaikille.


Siipi maassa | 27.9.2011 klo 10:55:14