Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Mitä meille sureville kuuluu?

Hyvää iltaa kaikille.

Emilia7: Minulle on ainakin käynyt niin, että olen meinannut soittaa äidilleni jostain asiasta. Ei nyt ehkä enää viime aikoina, mutta silloin alussa varsinkin. Sitten muistan, että enpäs voikaan soittaa...

Minua lohduttaa ajatus, että hän on läsnä ja voin puhua hänelle ajatuksissani ja/tai ääneen. Minulla on tunne, että hän tietää jo (seuraa elämääni sieltä jostain)ja itse asiassa olen saanut häneltä paljon henkistä tukea sen jälkeen, kun tajusin totuuden isästäni.

Tänään muuten puhuin isäni kanssa puhelimessa ekan kerran tämän tiedostamisen jälkeen. Hän soitti minulle kahdesti, ennen kuin soitin takaisin. Ensimmäisen kerran ajattelin, että hän ehkä yrittää kontrolloida minua soittamalla minulle jatkuvasti ja minun pitäisi aina olla ns. valmis kuuntelemaan hänen vuodatuksiaan. Siis jatkuvasti, sanotaan 2-3 x viikossa vieläkin. Niin ja sunnuntaihin asti minä olinkin ns. kiltti ja tottelevainen tyttö, mutta se tyttö on nyt kuulkaa poissa. Itse asiassa se tyttö häipyi jo vuosi sitten, kun en hyväksynyt sitä, että isäni ei noudattanut äitini viimeistä tahtoa ja minun oli pakko pitää äitini puolta. Hän piti aina minunkin puoltani eläessään ja on seisonut rinnallani kuolemansa jälkeenkin. Keskustelu sujui ihmeen hyvin, tilanteen ja olosuhteet huomioonottaen. Tajusin, etten ole kunnolla henkisesti irrottautunut ja itsenäistynyt isästäni ja päätin nyt katkaista sen viimeisen napanuoran häneen. Isäni on pitänyt minua hyvin vahvasti otteessaan lähestulkoon 42 v, mutta nyt se loppui.

Joo, vaihtelevia on päivät täälläkin. Olen surenut kovasti isäni menetystä tänään, mutta toisaalta saanut paljon aikaan ja tutkinut asioita. Elämä jatkuu...

Nyt on semmonen olo, että voisin taas ihan hyvin mennä töihin, kun vaan tulis sopiva muutaman päivän tai pitempikin keikka. No ehkä huomenna jostain osastolta soitetaan tai tulee työtarjous. Saisin muuta ajattelemista. Yleensä kun toivon töitä, niin aika usein niitä sitten jostain ilmaantuu..

Voimahalit jokaiselle.
Siipi maassa | 27.9.2011 klo 20:43:23