Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Mitä meille sureville kuuluu?

Iltapäivää kaikille.

Emilia7: Mukava kuulla, että olet sinäkin päässyt suruprosessissasi eteenpäin. Niinhän se elämän ja kuoleman kiertokulku menee. Kun yksi kuolee, niin toinen syntyy.

Onnittelut raskaudestasi. Elämän ihme on yhtä suuri mysteeri kuin kuolemakin.

Minäkään en ollut äitini kuolinvuoteella hänen kuollessaan enkä tietääkseni tuntenut mitään erikoista silloin. Olimme siellä vuorokautta ennen ja silloin tiesin, että se oli viimeinen kerta, kun näin hänet tässä elämässä. Niinpä se olikin. Äitini ilmestyi melko pian kuolemansa jälkeen meidän taloon. Saattoi tietysti olla, että hän ilmoitti minulle kuolemastaan, mutta en syvässä surussani huomannut sitä. Sen jälkeen viestejä on tullut lähes päivittäin...

Minun silmäni tuo ohjelma kyllä avasi ja meinaan katsoa sen viimeisenkin osan. Siis olin niin h-moilasena, koska olen kokenut itse monia siinä kerrottuja asioita. Ihanaa kuulla, etten olekaan ihan pimahtanut ja seonnut. Joo, vaikea uskoa, että kyse olisi yhteensattumasta, koska kuolevia hoitavat hoitajatkin ovat kuulleet kymmeniä tarinoita kuolevilta ja omaisilta. Itse en ole tähän ilmiöön vielä hoitotyössä törmännyt, kun olen kuolevia hoitanut.

On todella lohdullista ajatella, että elämä ei pääty tähän, vaan se jatkuu toisessa olomuodossa. Isäni ei usko kuolemanjälkeiseen elämään eikä mihinkään yliluonnolliseen, joten en viitsi siitä asiasta enää hänen kanssa väitellä. Toisaalta hän ei pysty selittämään jotain itsellensä ja minulle tapahtuneita juttuja pian äitini kuoleman jälkeen. Niihin ei ole mitään järkevää selitystä. Itse uskon, että ihmisellä on sielu, joka jatkaa elämää toisessa olomuodossa kuoleman jälkeen. Kuolema ei olekaan täysi loppu ja musta pimeys, jonka jälkeen ei ole mitään. Lohdullista, että äitini on nyt edesmenneitten rakkaiden sukulaistensa kanssa siellä jossain ilman tuskaa ja kipua.

Niin, elämässä on monia hyviä ja iloisia asioita, joista on syytä olla kiitollinen ja jotka antavat syyn jatkaa elämää. Surusta nousee Fenix-lintu entistä vahvempana ja kokonaisempana. Itse olen todella iloinen tästä hyvästä kaudesta ja toivon,että se kestäisi kauemminkin.

Minäkin toivon jaksamista ja hyviä asioita kaikille tähän syyspäivään.
Siipi maassa | 19.9.2011 klo 15:29:13