Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Mitä meille sureville kuuluu?

Niin, kyllähän läheisen rakkaan ihmisen kuolema on varmasti niin iso kriisi useimmille ihmisille, että se pistää väkisinkin miettimään uskonasioita. Se tuntui itselle lähes ainoalta mahdolliselta tavalta päästä lähelle rakasta, joka ei enää fyysisesti ole läsnä. Mietin kirkossa käymistä, mutta vielä en ole mennyt. Myös itselläni syntyi halu tehdä asioita, jotka tiesin äidille tärkeiksi, näitä oli mm. lintujen ruokkiminen. Raahasin takapihalle lintulaudan, ja saatoin istua muutaman tunnin tuijottamassa lintujen syömistä. Omalta äidiltä jäi mietelausevihkoja, jotka on käsin kirjoitettu. Repaleisia, mutta rakkaita. Luen niitä usein, ja ne jos mikä antavat suunnatonta lohtua, joukossa on myös jotain äidin omia ajatuksia jotka erottuvat joukosta. Miehelleni sanoin, että tuntuu kuin minusta olisi jokin pala poissa. En tiedä täyttyykö tuo tyhjä kohta joskus vai ei.
mirjam | 21.9.2011 klo 07:28:46