Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Mitä meille sureville kuuluu?


Yksinäisyys on todella tuttua nyt isäni kuoleman jälkeen. Aluksi oli tukijoita ja asiasta puhuttiin mutta nyt tuntuu, että kaikki ovat unohtaneet kuinka kipeä asia isän menettäminen on minulle ollut. Vaikka ymmärrän ettei näin ole. He kaikki vain jatkavat elämäänsä niin kuin kuuluukin ja ovat aina valmiita kuuntelemaan kun on paha olla. Ero on vain siinä, ettei moni enään kysy miten jaksaa vaan itse täytyy ottaa asia puheeksi, että on paha olla. Siksi kait tuntuukin välillä etteivät he sure enään isää ja miten olenkaan yksin asian kanssa. Olen varmasti itsekäs kun ajattelen näin että isä on "unohdettu" liian nopeasti mutta vain välistä tuntuu siltä. Ja eihän kukaan ole voinnutkaan kokea asiaa samalla tavalla koska olen ainut lapsi, olin se isäntyttö ja olen vieläkin.

Tänään tuli puoli vuotta isäni kuolemasta ja haudalla olen voinnut käydä tasan neljä kertaa. Päätin mukamas, että hoidan varmasti isäni ja pappani hautaa hyvin ja se on aina kaunis. Ajattelin, että käyn puhumassa isälleni,kertomassa kuinka hänen rakkaat lapsenlapsensa kasvavat ja mitä me täällä puuhailemme. Kynnys mennä haudalle on kuitenkin ollut suuren suuri ja pelkään romahtavani siellä täysin.

Nyt unet ovat alkaneet piinaamaan minua ja näen painajaisia. Pelkään, että nyt vasta suruni alkaa ja menetän otteeni kaikesta, koska tähän asti olen mielestäni järkeistänyt isän kuoleman jollain tapaa ja jälleenäkemisen toivossa sekä lasteni ansiosta olen jaksanut suruni kanssa. Mutta mitä jos tämä pahenee ja tukijoukot ovat "häipyneet", koska luulevat että nyt olen ok ja selvinnyt pahimmasta. Onko pahin nyt vasta edessä? Onneksi tänne voi purkaa ajatuksia ja tunteita.

Kiitos teille kaikille kirjoituksistanne! Ne aina auttavat jaksamaan ja ymmärtämään ettei todellakaan ole surunsa kanssa yksin. VOIMIA!
Bablo | 1.9.2011 klo 17:56:21