Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Mitä meille sureville kuuluu?

Hyvää iltapäivää kaikille.

Merituuli77: oikein paljon voimia ja jaksamista sinulle. Joo, syöpä on opettanut paljon minullekin. Elämisen hetkessä ja sen, ettei pidä omaa terveyttään ns. itsestään selvänä. olen huomannut, että menen pikemmin lääkäriin kuin aikaisemmin, kun jokin asia vaivaa minua. Äitinikin sanoi, että jos tuntee, että jotain on vialla, niin kannattaa mennä lääkäriin heti. Hän itse odotti liian pitkään ja siksi syöpä oli edennyt Gradius III-asteelle. Sekin on totta, että pitää rakastaa täysillä silloin kun on sen aika ja osoittaa rakastamalleen ihmiselle, että rakastaa ja välittää hänestä silloin, kun se rakas ihminen on läsnä tässä elämässä.

Hanhikki: Joo, tänne kirjoittaminen käy itselleni terapiasta ja tiedän samalla auttavani muita. Minäkin olen muuten hoitoalalla (lähihoitaja), kun hoidan vanhuksia työkseni. Minkälaista hoitotyötä sinä teet? Sehän tässä vertaistuessa on niin hyvä, että aikoina, jolloin ei oikein tiedä mitä tehdä, niin muiden kertomuksista ja kokemuksista saa voimaa ja osviittaa etsiä oma tiensä surun läpi.

Kylmetyksen poikaseni tuli takaisin, joten täytyy mennä takaisin lepäämään ja kutomaan sukkaa. Voimia ja jaksamista kaikille..
Siipi maassa | 23.9.2011 klo 12:27:19