Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Mitä meille sureville kuuluu?

Minun isäni nukkui toissa päivänä pois.Oloni on tyhjä ja epätodellinen. Kun kuulin, sain hysteerisen itkukohtauksen mutta nyt olen ajoittain tyyni kunnes romahdan. Ihan kuin taistelisin psyykettä vastaan. Ehkä en ole valmis kohtaamaan tätä jonka vuoksi pääni lyö välillä tyhjää ja olo on outo. epätodellinen. Ei ihme, sillä isäni oli kuitenkin nuori ja olen itsekin. Tätä on vaikea kohdata ja hyväksyä. Kai tämä on kohdattava pieni askel kerrallaan. Sitä vain miettii miten pää pysyy kasassa kun olo on niin sekava. Tämä suru tuntuu sekoittavan pään. ehkä se on vain tunne...
Aisy | 22.5.2012 klo 17:16:53