Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Mitä meille sureville kuuluu?

Hei,

Mitä ystäviin tulee - olet aivan oikeassa. Jyvät ovat todella erottuneet akanoista. Se on surullista ja ahdistavaa, että "ystävät" saavat päättää, jaksavatko tukea minua vai eivät. Heillä on vaihtoehtoja, minulla ei. En ikinä jättäisi surevaa yksin, niin vaikeaa ei tukeminen voi olla. Kuoleman läheisyys on niin pelottava asia, että moni ei vaan kestä nähdä surun kaikkivoipaisuutta ja musertavuutta.

Sukulaiset ovat asia sinänsä. Minulla oli paljon sukulaisia rinnallani kun saatoin äitiä sekä hänen kuolemansa jälkeen, hautajaisiin asti. Sen jälkeen ovat sukulaiset vähitellen "hävinneet" kuin pieru saharaan. Käsittämätöntä. Aluksi jaksoin soitella heille päin, kunnes aloin tuntea itseni petetyksi, vähän tyhmäksikin. Eiväthän he olleet äitiään menettäneet, vaan jonkin tädin, sisaren tms. Lopetin soittelun kokonaan, koska se tuntui teennäiseltä. Tunnen itseni vieläkin yksinäisemmäksi, koska luulin heidän välittävän minusta oikeasti.

"Uusia suhteita sukulaisiin on varmasti haastavaa solmia, mutta älkää jättäkö surevaa yksin. Täytyy yrittää pitää huolta lähimmäisistä, vaikka se ei olisikaan helppoa." Tämän haluaisin sanoa omille sukulaisilleni.

Ehkäpä joku lukee viestini, ja tuntee piston sydämessään.

Voimia!
sestosenso | 31.8.2011 klo 10:37:14