Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Mitä meille sureville kuuluu?

Hei pitkästä aikaa...

Tulin pitkästä aikaa lukemaan tätä palstaa ja ajattelin vastata. Olen minäkin tarkoituksella pysynyt poissa täältä ihan oman jaksamisen takia. Vertaistuki on ihanaa ja parasta mitä on, mutta olen tarvinnut tiettyä etäisyyttä sairauteen nimeltä syöpä.

Minulla tuli äidin kuolemasta vuosi täyteen 11.8.2011. Päivä ei ollut vaikea. Eka vuosi on minullakin ollut vaihteleva, mutta nyt suru on sen verran helpottanut, ettei se ole koko ajan läsnä. Toisaalta tietynlainen tyhjyyden tunne on. Toisaalta uskon, että äitini on hyvin vahvasti läsnä, tosin toisessa olomuodossa.

Oikeastaan siksikin pysyn poissa täältä, koska työssäni vanhusten hoitajana joudun nykyisin aika usein hoitamaan elämän viime vaiheessa olevia saattohoitopotilaita. Silloin tulee takautumia mieleen äitini viime vaiheista. Pystyn heidät ihan hyvin hoitamaan ja paha olo tulee yleensä vasta myöhemmin. On tilanteita, jolloin hoitajana sekä kanssaihmisenä tekee pahaa katsoa sivusta, kun toisella on paha olo tai on hyvin huonossa kunnossa. Olen ollut kuolevan asukkaan vuoteen vierellä, niin kuin aikoinaan olin äitini. Kosketus ja läsnäolo on tärkeää. Minä siis kohtaan sen asian jatkuvasti töissä, niin siksi en kirjoittele kovin usein tänne enää.

Täytyy toisaalta välillä käydä lukemassa näitä juttuja, kun samassa tilanteessa olevia on paljon. Jaksamista meille kaikille ja voimia, olipa läheisemme poismenosta kulunut kuinka kauan hyvänsä.

Elämä jatkuu joka tapauksessa, tavalla tai toisella...

Siipi maassa | 12.9.2011 klo 11:23:04