Re: Äitini kuolema lähellä..

Tervehdys,

Mirjam, ikävä kuulla, että olet samassa tilanteessa. Tämä on todella raastavaa aikaa enkä ole itsekään käynyt täällä aikoihin kirjoittelemassa.

Äitini hoidot lopetettiin huhtikuun lopussa ja sen jälkeen hänen kuntonsa on aika radikaalisti huonontunut. Mnulle myös se päivä oli käänteentekevä ja sen jälkeen surin viikon putkeen äitini tilannetta. Viimeiseen 2 kk hän ei ole juuri syönyt, laihtunut kovasti, on väsynyt, kovat kivut (kipulaastareista huolimatta), ei jaksa kävellä eikä seisoa ja voimat kovasti vähentyneet. Nyt hän on sairaalassa (ollut koko viikon) ja on siellä luultavasti jäädäkseen. Viime viikonloppuna pääsi kotiin, ehkä viimeisen kerran.

Isäni ollut nyt koko viikon yksin kotona, tai lähes puolitoista viikkoa. Menen mieheni kanssa käymään vanhempieni luona viikonloppuna. Minä olen hiljaa surrut äitiäni jo viikkokausia. Joo kyllä mäkin tiedän, että kuolema tulee ja siihen pitäisi valmistautua, mutta voiko siihen oikeastaan valmistautua. Äitini on aina ollut minulle todella läheinen, mutta nyt ensimmäisen kerran hänen sairautensa aikana minun on ollut vaikea keskustella avoimestti hänen kanssaan. Ajattelin, että se ei paranna hänen oloansa mitenkään, jos kerron, että no ei mullakaan tässä kovin hyvin mene. Ei se tunnu oikealta.

En todella tiedä miten elämäni jatkuu sitten, kun hän on poissa. Onhan sen pakko jatkua. Toisaalta on niin vaikea katsoa sivusta hänen kärsimystään ja sitä, kun hän kuihtuu pois. Tätä vaihetta on tosiaan kestänyt jo kolme kuukautta ja toivon, että se olisi pian ohi. Toisaalta en haluaisi luopua äidistäni, mutta toivoisin, ettei hänen tarvitsisi enää kauan kärsiä.

Voimia ja jaksamista myös sinulle ja toivottavasti sinullakin on ympärilläsi ihmisiä, joille voit puhua tästä.