Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Saattohoito

Re: Äitini kuolema lähellä..

Hei,

Äitimme on ollut viimeiset 2,5 viikkoa pelkällä nesteytyksellä - nyt sitäkään ei enää pystytä jatkamaan. Joten aikaa ei ole enää monta päivää.

Välillä tuntuu todella pahalta, ja saan itkukohtauksia. Mutta sitten taas esim nyt on mennyt monta päivää että olen nukkunut hyvin ja syönyt hyvin. Ja onkin ihmetyttänyt, miten on ollut näin rauhallinen olo. Kai se on tyyntä myrskyn edellä. Mutta olen tilanteen nyt hyväksynyt.

Mikä sitten on normaali tapa reagoida tähän? Sekoanko? Entä jos selviän hyvin, tuleeko romahdus vasta kuukausien päästä?

Olemme menettäneet äitimme pala palalta jo vuosien ajan, ja tavallaan siihen on ollut aikaa valmistua - tämä ei tule yllätyksenä. Se mitä voimme nyt toivoa on, että kaikki sujuisi rauhassa ilman kipuja. Ja rauhallinen hän on ollutkin. Itse olen touhunnut sängyn äärellä kainenlaista, pessyt hampaita, pyyhkinyt silmiä, hieronut jalkoja jne. En osaa vaan olla paikallaan. Eilen kun lähdin sieltä, sanoin viimeiseksi - nuku rauhassa.

Huolehtija.
Huolehtija taas | 18.10.2010 klo 11:34:57