Re: Äitini kuolema lähellä..

Iltaa.

Äippä74: Otan syvästi osaa suruusi ja oli ikävä kuulla miehesi viime vaiheista. En edes osaa kuvitella miltä puolison menettäminen tuntuu. Kiitos kun vastasit Huolehtijan kysymykseen.

Huolehtija: Itsekin olen miettinyt paljon, millainen tapa olisi hyvä tai paras tapa kuolla. Olen töissä hoitanut monia monisairaita vanhuksia ja kokenut omaisena, miten oma äitini pikkuhiljaa kuihtui pois. Loppuaikana hänellä oli kipuja kivunhoidosta huolimatta. Pahinta oli seurata sitä sivusta ja sairaalassa hän kyllä sai asianmukaisen kipulääkityksen loppuun asti. Loppuajan hän oli jo henkisesti jossain muualla ja tajunnan taso heikentyi päivä päivältä.

Olen vihainen syövälle sairautena, koska se on niin salakavala ja monimuotoinen. Toivottavasti säästyn siltä itse, tosin en ole paljon ehtinyt edes ajatella sitä asiaa. On toisaalta muitakin inhottavia sairauksia, mitä ei itselleen toivoisi. Tosiaankin kannattaa kyllä miettiä sitäkin omalta ja läheisen kohdalla, mihin asti kannattaa jatkaa hoitoja. Nykyään on mahdollista tehdä elvytyskieltopäätös sellaisiin tilanteisiin, joissa ei halua elämäänsä turhaan jatkettavan. Jos on selvää, että jostain hoidosta ei ole hyötyä eikä se paranna hoidettavan oloa, niin kannattaa miettiä, onko sen jatkaminen järkevää. Se tehdään aina yhdessä lääkärin kanssa. Sinun kannattaisi jutella äitisi lääkärin kanssa äitisi ravinnonsaannista ja tuoda rohkeasti esiin mielipiteesi omaisena, koska äitisi ei voi puhua omasta puolestaan. Hoitajat noudattavat lääkärin ohjeita kunkin asukkaan kohdalla hänelle tehdyn hoitosuunniteman mukaisesti, joten he eivät voi ilman lääkärin lupaa ja määräystä ruveta asukkaan hoitoa muuttamaan.

Toivoisiko äitisi itselleen sellaista elämää, jota hän nyt elää?

Äippä74 ja Huolehtija: Kovasti lähetän virtuaalisesti voimahaleja, suojelusenkeleitä ja jaksamista teille molemmille.