Re: Äitini kuolema lähellä..

En tiedä kauanko äidilläni on aikaa, ehkä on parempi ettei tiedä. Jäin vain mittimään tuota, Mirjam, kun sinun äidin kohdallasi tilanne eteni niin nopeasti. Toivon että äitini eläisi vielä pitkään. Mutta mitä elämää se on maata sängyssä toisten armoilla. Moni on sanonut mielummin kuolevansa kuin päätyvänsä sellaiseen olotilaan. Mutta eihän eutanasia ole sallittua. Eihän äidilleni enää mitään hoitoja anneta. Tilanne on ollut ihmeen vakaa pitkään. Aivopesäkkeistä johtuvia oireita oli havaittavissa jo vuosi sitten, vaikka ei niitä silloin tajuttu. Eli tosi hitaasti ovat kasvaneet. Vuoden vaihteessa tehdyt sädehoidot veivät kaikki pesäkkeet pois, ja myös hyviä soluja tuhoutui, ja oireet pahenivat, ja sillä teillä ollaan. Olen käsittänyt että vuoden sisällä pesäkkeet aivoissa uusivat. Eli siis varmaan ovat jo lähteneet vähitellen kasvamaan. Mutta mistä sen sitten huomaa? Kuvauksia ei enää tehdä, ellei oikein vaadita. Tehdäänkö näissä tapauksissa ruumiinavaus, jotta todellinen kuolinsyy sitten tiedetään? Vai voidaanko sanoa yleisesti että se oli syöpä. Voihan olla että äidillä on se jo levinnyt keuhkoihinkin kun niin paljon yskittää...toisaalta sitä yskää oli jo paljon aikasemmin, ja keuhkot puhtaat, vaikkakin sitten yllätti keuhkoveritulppa.

Varmaan sekavaa tekstiä. Pähkäilyä ja murehdintaa. Voi kun voisimme siirtää äidin kotiin pidemmäksikin aikaa kuin vain pariksi päivää kerralla: mitähän se vaatisi, kuinka usein pitäis hoitajan käydä, miten meidän isä sitä jaksaisi? Näitä mietin, ja pitäisi selvitellä.

Huolehtija.