Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Saattohoito

Re: Äitini kuolema lähellä..

Luminen tervehdys Huolehtijalle ja muille samassa tilanteessa oleville.

Huolehtija: Raskasta aikaa elät, mutta ihanaa, kun olet jaksanut äitisi luona olla päivittäin. Minäkin olen ollut töissä, joten en ole ehtinyt tätä palstaa vähään aikaan lukemaan. Olen pahoillani äitisi kunnon heikkenemisestä. Minunkin äitini sai nesteytystä vielä muutama päivä ennen kuolemaansa, mutta sitten se lopetettiin kuolemaa edeltävänä päivänä. Hyvä, ettei äidilläsi ole kipuja.

Minunkin äiti vastaili muutamalla sanalla kysymyksiin päivää ennen kuolemaansa ja reagoi hyvin kosketukseen. Ei paljon jaksanut pitää silmiä auki. Hänelle nousi kova kuume kuolemaa edeltävänä päivänä.

Läheisen ja rakkaan lähestyvään kuolemaan ei ole minusta mitään yhtä ja oikeaa tapaa reagoida. Itsekin olin aika rauhallinen, mutta hyvin surullinen silloin kun viimeisen kerran näin äitini elossa. Ehkä se on jokin suojelusmekanismi, ettei päästä niitä kaikkia tunteita läpi. Äitisi varmasti arvostaa huolenpitoasi ja rinnalla kulkemistasi loppuun asti, se on kaikista tärkeintä ja se on todellista rakkautta. Paha olo ja itkukohtaukset ovat ymmärrettäviä. Hyvä, että olet saanut itkettyä ja purettua sitä pahaa oloasi. Jokainen meistä kokee surun yksilöllisesti ja myös suruprosessi on yksilöllinen. On hyvä, että olet jo jättänyt jäähyväiset. Minäkin jätin äidilleni silloin, kun olimme kahden. Sanoin, että olen pyytänyt suojelusenkeliä kulkemaan sinun kanssasi sinne, minne nyt oletkin menossa. Äitini oli ihan rauhallinen ja levollinen silloin.

Olen samaa mieltä siitä, että läheisen ja rakkaan ihmisen vähittäistä kuihtumista on todella vaikea seurata sivusta. Nykyisin sama juttu töissä, kun olen viimeksi eilen hoitanut yhtä saattohoidossa olevaa syöpäpotilasta. Se tuntuu pahalta, vaikka hän ei edes ole läheinen, vaan se riittää, että hän on hyvin sairas kanssaihminen. En silti vältä kenenkään asukkaan hoitamista, koska kaikki he ovat tasa-arvoisia ja ansaitsevat yhtä hyvän hoidon. Mä pystyn olemaan ihan ok siinä hoitotilanteessa, mutta jälkeenpäin tulee paha olo. Olin nyt eri osastolla ja kerroin koko poppoolle suoraan äidistäni. Oh ei vielä tiedä, mutta kerron hänellekin ensi kerralla, kun sinne menen. Mun oli pakko kertoa, koska eilen oli taas huono päivä. Mun äitini on nyt ilmestynyt uniini kahtena yönä ensimmäisen kerran kuolemansa jälkeen.

Oikein paljon voimia sinulle Huolehtija ja voimahalit. Jaksamista. Kirjoittele vaan tänne aina, kun siltä tuntuu.

Siipi maassa | 23.10.2010 klo 12:10:59