Re: Äitini kuolema lähellä..

Läheisillä on aina kova tuska, seurata oman rakkaan taistelua elämästä luopumiseksi.

Jos päädytään suonen sisäiseen nestetykseen, niin sillä käsittääkseni voi kyllä elää viikkoja. Riippuu tietysti potilaan kunnosta myös muuten.

Meillä oli päätetty, että jos puolisoni ei pysty enää itse syömään tai nielemään, ei ylimääräisiä nesteytyksiä aloiteta ja kärsimystä pidennetä ehdoin tahdoin. Tähän päätökseen vaikutti mm se. että mieheni ei muistanut tajuissaan ollessaan, miksi tiputus on laitettu ja repi tipat irti, kun vain muiden silmä vältti.

Mieheni söi viimeisen viikon olosuhteisiin nähden todella hyvin, vasta 2 viimeistä vuorokautta meni täysin ilman ruokaa ja lähes ilman juomaa. Ei hän silti nestehukkaan kuollut, vaan yleiseen kunnon romahtamiseen ja elimistö antoi periksi. Kai lopullinen syy kuolemaan, oli tukehtuminen, kun hän ei enää jaksanut hengittää liman noustua keuhkoista. Sitä oli omasta mielestäni kaikkein tuskallisinta seurata, vaikka itse hengitys lopuksi päättyikin aika rauhallisesti. 10 tunnin taistelun seuraaminen uuvutti minut täysin ja kärsin edelleen öisin niistä "kauhukuvista". Toivoin joka minuutti, että hänen kärsimyksensä päättyisivät. Onneksi siinä kohdassa tajunnan taso oli jo toivottavasti niin alentunut, että hän ei tuntenut kipuja, toivon niin!

Voimia sinulle, tulet tarvitsemaan niitä!

Terveisin juuri rakkaansa menettänyt...