Re: Äitini kuolema lähellä..

Olen myös siinä tilanteessa, että äidin kuolema lähestyy. Se tuli hyvin yllättäen. Rintasyövän uusiutuminen muutaman vuoden kestäneiden oireiden jälkeen todettiin vasta toukokuussa. Kesäkuussa äiti sai äkillisen sairauskohtauksen, joka vei hänet täysin vuodepotilaaksi. Puhuminen on vaikeaa, lähes mahdotonta, ja voimat poissa. Aloitettu syöpälääkitys piti lopettaa, koska kohtauksen yksi syy mahdollisesti oli lääkkeistä aiheutunut komplikaatio. Päivänä jona sain tietää että parantavaa hoitoa ei ole, elämä muuttui radikaalisti. Tuntui että aika pysähtyi siihen hetkeen. Tuska ja ikävä kulkee mukana joka paikkaan. Äiti on hoidossa 450 km:n päässä, ja olen ajatellut että parin viikon välein kävisin häntä katsomassa. Tässä on jääneet imuroinnit, pyykinpesut ja akvaarion siivoukset nyt ihan toisarvoiseen asemaan. Tosin joskus pyyhin pöytää ja itken siinä samalla. Kuinka kauan tämä rääkki kestää, sitähän ei kukaan tiedä. Olen sanonut itselleni, että kuolemaan pitää valmistautua - mutta ei kai siihen mitenkään voi. Käyn töissä välillä itkemässä vessassa, enkä ole puhunut kuin yhdelle työkaverille tästä, koska siitähän varsinaiset vollotustalkoot tulisi. Toivon voimia sinulle - ja toivottavasti ympärilläsi on paljon tuttuja ja tärkeitä ihmisiä.