Re: Miten tästä eteenpäin?

Taas kirjottelen itselleni...

Kävin onkologin juttusilla. Taas on pää tyhjää täynnä, sillä tämä sanoi ettei tule mitään hoitoja! Ensin ajattelin että tää on menoa mutta hän sitten selvensi asiaa.
Leikatusta rinnasta oli löytynyt toinenkin syöpäpesäke mutta kaikki on saatu pois, mun syöpä on (luetteli jotain mitä en todellakaan enää muista), puhui myös hormoonipositiivisesta mikä on kuulemma hyvä asia.
Ei ole mitään mieltä aloittaa rankkoja hoitoja, kun tilanne on nyt näinkin hyvä, syövällä on hyvin pieni riski uusiutua, sanoi onkologi. Saan epikriisin kotiin, voin sitten siitä lueskella niitä vieraita sanoja.
Seurannassa toki olen 5 vuotta, ensimmäinen kontrolli jo puolen vuoden kuluttua.

Hienoa ja upeeta ja mahtavaa, tottakai, voin aloittaa uuden elämän ja pitää itsestäni huolta paremmin,en olisi voinut parempia uutisia saada mutta silti mietin että miksi, voiko mun asiat olla näin hyvin?
Jostain oppaista luin että usein annetaan vielä jotain jatkohoitoja rinnanpoiston jälkeen.

Mutta ehkä on vaan uskottava lääkäriä, kyllä niiden luulisi tietävän miten asiat on. Päässä kyllä pyörii vielä aikamoinen hullunmylly, kun muutenkin kaikki on tapahtunut tosi nopeasti 2-3 kk:n sisällä.
Ensin piti totutella ajatukseen että on syöpä ja rinta poistetaan, nyt totuteltava ajatukseen että voinkin elää normaalisti, vain toinen rinta puuttuu.

Jokatapauksessa olen tietysti hyvin, hyvin onnellinen. Palaan ensi viikolla taas työelämään pikkuhiljaa.

Kiitos teille ihanille ihmisille, on ollut hyvä lukea teidän kokemuksianne ja kulkea tätä matkaa. Toivon teille kaikille hyvää ja rauhallista elämää ja voimia myös, olen hengessä mukana kanssanne.
Luen teidän juttujanne jatkossakin ja kommentoin välillä, en malta jättää tätä palstaa kokonaan, vaikka tilanteeni onkin mikä on.

Hyvää ja aurinkoista kesää kaikille.