Re: Miten tästä eteenpäin?

Hei.

Minä en oikein tiedä kenelle kirjoittaisin joten laittelen näitä viestejä vähän mihin sattuu, kukin lukee ne sitten joskus jos lukee...

Ajattelin kertoa väliaikatietoja. Kävin siellä magneettikuvauksessa alkuviikosta ja odottelin tosi hermostuneena tulosta. Onneksi olin töissä, joten sain ajatukset muualle. No tänään lääkäri sitten ystävällisesti pelasti viikonlopun kun soitti ja kertoi hyviä uutisia, ainakin minulle. Vasen rinta on puhdas, siellä ei näkynyt mitään syöpään viittaavaa, mutta oikeassa on joitain pistemäisiä kohtia ja yksi hieman isompi kohta, eli oikea rinta leikataan pois joka tapauksessa, senhän jo tiesin. Ensi viikolla siis tissinpoistoon ja mahdollisesti kainalostakin jotain pois jos tarvetta on ja jatkot selviää sitten, miten hoidetaan. Mutta tällä hetkellä olen hyvin iloinen, sanoinkin miehelleni että ihanaa kun voi hetkeksi unohtaa ikävän asian ja nauttia hyvästä (tosin pieni peikko kummittelee otsalohkossa, että kohta tulee taas sontaa niskaan) mutta en jaksa nyt ahdistua muusta.

Minulla on joka aamu herätessäni heti mielessä että minulla on SYÖPÄ. En haluaisi ajatella sitä mutta aina aamuisin se hiipii mieleen ja hetki sitä asiaa on makusteltava, ennenkun jaksan nousta sängystä. Mutta onneksi päivän mittaan asia aina hetkeksi häviää ajatuksista.

Vielä tuohon Cinnen viestiin: minun mieheni on saanut tukea parilta työkaveriltaan, hänen on ollut helpompi puhua heidän kun minun kanssa. Välillä ehkä loukkaa se että puhuu toisten kanssa mutta toisaalta hyvä että puhuu, koska se helpottaa hänen oloaan.
Minä olen kertonut työkavereilleni heidän kysyessä vointiani, koska joudun olemaan kohta pitkään poissa töistä, toisaalta se on kyllä helpottanut omaa oloakin.

Eräs ystäväni, joka on käynyt rintasyövän läpi vuosia sitten sanoi tässä eräänä päivänä, että kun jotain tälläistä tapahtuu, sitä alkaa jotenkin näkemään asiat eilaisena kun ennen, huomaa kaikkia pikkuasioita, joihin ei välttämättä ennen kiinnittänyt niin tarkkaan huomiota kuten juuri kesään heräävä luonto, huomaa uusia lintulajeja rannalla tms. Totta, tuntuu että asiat on saaneet ihan uuden merkityksen. Asioiden tärkeysjärjestys muuttuu, joistakin asioista todellaa nauttii enemmän. Olikohan se Minnalla kun kertoi että kiireet loppui? Näin tapahtui minullkin, vaikka minä olen sairauteni kanssa vielä hyvin alussa, enkä tiedä jatkosta, mutta jo nyt tuntuu että minulla ei enää ole mihinkään kiire. Teen kaikki rauhallisesti, nautin monesta asiasta erilailla kuten ennen, teen työtäni paremmin ja otan läheiseni paremmin huomioon, nautin kovasti työstäni ja kivoista työkavereista yms. Voihan se olla että maailma romahtaa jossain vaiheessa, mutta nyt on nyt ja on mentävä päivä kerrallaan, ja jos se ei auta, niin hetki kerrallaan, eikö vaan?

Tässä oli taas tätä vuodatustani, palataan asiaan taas.

Hyvää viikonloppua kaikille ja nauttikaa kauniista päivistä (silloin kun niitä on).