Re: Miten tästä eteenpäin?

Hei kaikki ihanaiset!

Kiitos taas kannustuksesta, kun niitä lukee, heti tulee tunne että jaksaa paremmin.

Ihan tuo Anja Snellmanin teksti! Minua on joskus sanottu pikku Myyksi, mutta enpä tiedä siitä.

Olen jo kerran käynyt tyhjennyttämässä rintaonteloa, sinne kertyy nestettä, mutta muuten haava kai paranee aika hyvin, kipeetä tekee mutta särkylääke tarvittaessa auttaa.

Pari pientä kävelylenkkiä olen tehnyt, mutta sen jälkeen on sitten koko ilta ollut lepoa. Mutta ei auta, liikkeelle on lähdettävä pikkuhiljaa, pää hajoaa jos olen koko ajan sisällä.

Aion todellakin olla hieman itsekäs ja teen sitä mitä hyvälle tuntuu, minulla kun on sitä vikaa että aina muut tulee ensin ja sitten minä.
Lepäilen, luen kirjoja, neulon jos jaksan,ulkoilen, ehkä laitan niitä yrttejä mökille kunhan pääsen sinne, teen ja juoksutan muuta perhettä sen minkä kerkiän.

Minulla on pari hyvää ystävätärtä, joiden kanssa pyrin käymään kahvilla ainakin kerran viikossa tai kahdessa. Juttelin heidän kummankin kanssa tässä joku päivä sitten ja nyt taas tuntuu että jaksaa jatkaa, ja kiitos myös teille, Tissitön, Cinne ja Minna. Vaikka tilanteeni on hyvä tällä hetkellä, yritän ajatella että ehkä tälläkin on joku tarkoitus, yritän olla tuntematta huonoa omaatuntoa siitä että voin paremmin kun joku toinen ja yritän elää päivä kerrallaan ajattelematta että kohta se syöpä taas iskee.
Kyllä se positiivinen asenne sieltä taas löytyy, jossain vaiheessa.

ASENNE RATKAISEE AINA!

Oikein hyvää loppuviikkoa kaikille naisille.