Re: Miten tästä eteenpäin?

Hei taas.

Niin ,todellakin sain ihania uutisia ja minun pitää siitä olla onnellinen.
Mutta jotenkin tuntuu että se alkuajan pieni positiivisuus on hävinnyt jonnekin, ei oikein tiedä mitä ajattelee, kun ensin poistettin patti rinnasta, sitten olikin syöpä, nyt poistettiin rinta ja ei ehkä ole syöpää tällä hetkellä. Enkä vielä tiedä, tuleeko hoitoja leikkauksen lisäksi vai ei, mutta se selviää aikanaan.
Kaikki on tapahtunut niin lyhyessä ajassa että en ole ehtinyt sopeutua ajatukseen. Ennätti jo miettiä kuolemat ja kaikki alussa ja nyt sainkin lisäaikaa. Ajatukset harhailee, välillä itkettää ja välillä olen jopa yltiöpositiivinen ja lasken leikkiä vakavalla asialla. Pääosin olen tasaisen apaattinen.

Rinnan poisto ei haittaa, olen jopa ajatellut että poistattaisin toisenkin jossain vaiheessa, kunhan toivun tästä eka leikkauksesta. En koe naisellisuuteni kärsivän ja perheeni on ottanut asian hienosti. Ja ei se parisuhde ole tisseistä kiinni, vai mitä? Eiköhän siinä muut asiat ole tärkeämpiä.

Ymmärrän että olen tosi hyvässä asemassa tässä suhteessa,paremmassa kuin monet muut kun syöpä ei nyt ole levinnyt, kaikilla ei ole näin hyvä onni, mutta en vaan nyt vielä osaa nauttia siitä. Ehkä sitten kun haava paranee kunnolla ja pääsen taas normaaliin elämään, töihin ja muuhun toimintaan.

Yritän miettiä niitä kysymyksiä onkologin luona käynnille, kiitos. On jo pari mielessä.

Mutta tästä on vain yksi suunta ja se on ylöspäin eli periksi ei anneta!

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille ihanaisille!