Re: Miten tästä eteenpäin?

Hei,

ymmärrän hyvin tilanteesi ja sen, että ei millään ota vastaan kaikkea lääkärin antamaan tietoa, koska sitä tulee niin paljon ja se koskettaa niin syvästi. Minulla oli onni, että mieheni oli mukana kuulemassa huonoja uutisia ja hän pystyi täydentämään minulle jääneitä aukkoja.

Minullakin on poistettu rinta kokonaan ja olen tähän mennessä saanut 5 sytostaattihoitoa kuudesta, eli olen jo loppusuoralla hoidoissa. Tiedän hyvin, että kaikki tämä kuulostaa pelottavalta, mutta kun toiminta alkaa, niin siihen jotenkin sopeutuu, eikä se enää pelota.

Vaikka oletkin lukenut täältä toisten kokemuksia, eivätkä ne aina ole kivoja, niin muista kuitenkin, että olemme yksilöitä, eikä pahimmat kauhuskenariot toteudu kaikkien kohdalla. Sytostaattihoidoissa on keljuja sivuvaikutuksia, mutta ei niitä kaikkia ainakaan minulle tullut. Niihin, joita tulee, on olemassa apu, josta ei kannata kieltäytyä. Kysyvä ei tieltä eksy. Muista sekin, että hoidot ja lääkkeet ovat kehittyneet kymmenen vuoden aikana.

Hiusten lähtö oli kohdallani pelottavaa ja taistelin sitä vastaan kynsin hampain. Neljännen syton jälkeen olin jo täysin kyllästyntyt siihen, että irtohiuksia oli joka paikassa ja ajoin ne pois. Yllättäen tämä olikin helpotus, ei tarvinnut stressata enää. Tilannetta helpotti sekin, että uusi kasvu olikin jo alkanut. Nyt voin jo laskea leikkiä kutreistani, jotka ovat noin sentin mittaiset. Olen ollut melkein koko ajan töissä, jaksamisen mukaan. Peruukki päässä töihin meneminen oli korkea kynnys, mutta sain huomata, että ihmiset ovat hyvin ymmärtäväisiä ja mieleni keveni.

Yleensäkin olen huomannut näinä viime kuukausina miten ihania ihmisiä ympärilläni on. Minua on tuettu ja kannustettu tavalla, joka saa mieleni kiitolliseksi ja välillä hämmentyneeksi. Huomaan, että joudun aika usein pyyhkimään silmäkulmia ystävällisten ihmisten edessä. Toivon tätä samaa sinulle.

Aurinkoista pääsiäistä!
Cinne