Re: Miten tästä eteenpäin?

Heippa taas.

Totta on tuo "huolitunnin" pitäminen. Auttaa kyllä kun hetken makaa vaikka sohvalla ja suree, itkee, säälii itseänsä ja ajattelee kaikkea ikävää ja jonkun ajan päästä sitä sitten huomaa, että mitä hemmettiä, ei tämä suremalla auta, on mentävä eteenpäin ja nousee sieltä sohvan pohjalta ja jatkaa elämäänsä. Homma hoidettu!

Leikkauksesta on nyt 3 viikkoa. Olen jumpannut säännöllisesti, ihan pieniä kävelyretkiä rauhallisesti tehnyt.
Kättä kiristää välillä, fyssari käski venytellä, kyllä se siitä. Se sanoi myös että haavaa pitää rasvailla ja hieroa välillä, kukaan muu ei ollut sitä mulle sanonut. Kainaloon on tullut kovahko patti, en tiedä kuuluuko asiaan. Pitäisikö sitä näyttää jollekin vai sulaako itsestään pois? Onko teillä kellään ollut vastaavaa?

Menen ensi viikolla onkologin juttusille jatkoista.

Mieliala alkaa pikkuhiljaa koheta. Olen nauttinut kovasti kesän tulosta, on ihanaa katsoa kun kaikki vihertää, kasvit herää eloon ja linnut laulaa ja maailmaan tulee paljon väriä. Nyt kun ei ole kiire minnekään, huomaa paljon pieniä asioita, mihin ei ennen kiinnittänyt niin huomiota.

Nyt lähden mökille pitämään sadetta.

Hyvää päivän jatkoa kaikille ihanille naisille ja voimia!