Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Syöpä ja elämänkatsomus

Re: Elämä jatkuu jossain.....

Mieheni kuoltua syöpään olen ajatellut paljon kuolemaa ja hyväksynyt oman kuolemani, pääsenhän silloin hänen viereensä hautausmaalle. Mutta vain hautausmaalle, mielestäni on lohdullista ajatella, että tämä vaellus päättyy joskus, kuka jaksaisi iankaikkista elämää jossain, missä lie, puistattava ajatus, ainakin minulle. Meidän ikuisuutemme on vierekkäin hautausmaan mullassa ja kun maapallon elämä loppuu miljardien vuosien jälkeen, tomumme hajoaa avaruuteen. Nuorena tämä näkemys pelotti, mutta ei enää, nyt se on helpotus.

Olen siis ateisti, ja minun näkökulmastani uskonnot on kehitetty auttamaan ihmistä hänen peloissaan, kohtaamaan suuren tuntemattoman kuoleman jälkeen. Annettakoon kaikille mahdollisuus omaan näkemykseensä, jos se auttaa elämään maan päällä ja sinänsähän useimmat uskontojen opetukset, esim. kymmenen käskyä, ovat hyviä asioita ja niihin on hyvä perustaa omaa elämää. Uskonnon varjolla on kuitenkin tehty myös julmia tekoja, käyty sotia yms.

Toivon sinulle Aarsu voimia kestää sairautesi ja että jaksaisit kuitenkin nauttia jäljelläolevasta elinajastasi. Meillä on myös molemmilla ollut syöpä, mieheni kuoli, minä paranin. Elämä ei ole aina reilua. Koskaan ei tullut mieleen että elämässä voisi käydä näin, meidän piti yhdessä vielä viettää hyviä eläkevuosia työntäyteisten työvuosien jälkeen, matkustella yms. Mutta sitä ei meille annettu. Toisaalta, eihän sillä tavalla jaksa kukaan elääkään että koko ajan miettii mitä voisi tapahtua, kun kenelle tahansa meistä voi tapahtua mitä tahansa lähes koska tahansa.
Surutar | 28.8.2007 klo 19:32:26