Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Syöpä ja elämänkatsomus

Re: Elämä jatkuu jossain.....

En tiedä vastauksia perimmäisiin kysymyksiin. Minullakin on silti oma tapani kohdata nämä ikuisuuskysymykset.

Minä en puhuisi niinkään kuoleman jälkeisestä elämästä, vaan pikemminkin elämästä, joka on vapaa ajan kahleista. Uskon, että meidän ihmisten tapa hahmottaa todellisuutta on väärällä tavalla sidottu aikaan.

Vaimoni on kuolemassa syöpään, ja jonakin päivänä hän on poissa. Jonain toisena päivänä myös minä olen poissa. Ja kolmantena päivänä lapseni. Ja neljäntenä mahdolliset vielä syntymättömät lapsenlapseni.

Minä uskon, että on olemassa Jumala, joka on ajasta riippumaton ja että meistä jokainen on ikään kuin Jumalan rekisterissä. Tuossa rekisterissä me elämme ikuisesti. En osaa kuvata tuon Jumalan ominaisuuksia, mutta uskonnot tuota asiaa lähestyvät.

Se, että olen kristitty, johtuu totta kai siitä, että olen sattunut syntymään kristillisessä kulttuurissa. Silti uskon, että kristillisyys on suurista uskonnoista pisimmälle jalostunut, ja sen luomin kuvin pystyy menemään kaikkein lähimmäksi todellisuuden ydintä.

En silti usko, että kristityillä olisi hallussaan ainoa oikea totuus ja että heillä olisi sen vuoksi ainoina maailman ihmisinä oikeus iankaikkiseen elämään.

Pikemminkin siis uskon siihen, että inhimillinen tapa ymmärtää käsitteet "aika" ja "iankaikkisuus" ovat kovin rajallisia. Todellisuus ei rajaa asioita siten kuin me ihmiset rajaamme.

Minusta kristinuskon käsitteistö on elämän suurien kysymysten hahmottamiseen hyvä - ainakin parempi kuin yksikään muu minun tuntemani käsitteistö. Tukeudun siis siihen, olen kristitty. Mutta Jumala armahtakoon minua tuomitsemasta niitä, jotka käyttävät toisenlaisia kielikuvia.

Lopuksi vielä omaan todellisuuteeni. Vaimoni on kuolemassa aivoihin levinneeseen keuhkosyöpään, eikä syövän leviämistä voida estää enempää aivoissa kuin keuhkoissakaan. Elämäni on tällä hetkellä sekoitus saattohoitoa ja surutyötä.

Lohtua saan toisten ihmisten myötäelämisestä ja erilaisista hatarista ajatuksista, joiden muoto on suurimmaksi osaksi peräisin kristillisestä traditiosta. Vaikka nämä ajatukset ovat hataria, niiden toimimisen edellytyksenö on jonkinsorttinen usko Jumalaan - minulla, muut vastatkoot omasta puolestaan.

Toivotan oikein hyvää joulua ja voimia uudelle vuodelle kaikille teille, jotka mietiskelette elämän suuria kysymyksiä tässä kuoleman varjon maailmassa.
Sanaton | 23.12.2007 klo 03:23:19