Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Syöpä ja elämänkatsomus

Re: Elämä jatkuu jossain.....

Huomenta kohtalotoverit.

Meryl: Otan syvästi osaa äitisi poismenon johdosta. Onpa sinulla ollut rankkaa, kun olet menettänyt molemmat vanhempasi syövälle. En osaa edes kuvitella miltä se tuntuu. Niin, no se on kyllä totta, että vanhempasi ja äitini ovat nyt taivaaassa ja heidän kärsimyksensä ovat ohi lopullisesti.

Kiitos sinullekin kauniista sanoistasi. Minä taisin olla se, joka kaivoi tämän vanhan ketjun esiin, kun suuressa surussani näitä juttuja täällä lueskelin. Itse en tainnut Aarsun aikana tänne kirjoitella, koska löysin tämän palstan vasta viime syksynä. Äitini kuoleman jälkeen tapahtui tosi paljon kaikenlaisia yliluonnollisia asioita, sanotaan ekat kaksi viikkoa hänen kuolemansa jälkeen. Nyt on ollut hieman hiljaisempaa ja viime viikolla hän ilmestyi uniini kolmena yönä. Ne olivat rauhallisia unia ja yhdessä niistä hän auttoi minua.

Kyllä täytyy sanoa, että se kun istuu läheisen ja rakkaan ihmisen kuolinvuoteen äärellä ennen hänen kuolemaansa, muuttaa oman elämänkatsomuksen täysin. Se on parasta, mitä voimme läheisillemme tehdä ja osoittaa heille, että kuljemme heidän rinnallaan loppuun asti. Se on todellista rakkautta ja välittämistä.

Meryl, kovasti jaksamista ja voimia sinulle rankassa tilanteessasi, jossa miehesikin taistelee syöpää vastaan. *Virtuaalihalaus*
Siipi maassa | 27.10.2010 klo 10:49:53