Re: Elämä jatkuu jossain.....

Minä olen sairastanut vuoden vakavaa vatsasyöpää. Minulla On
kolme lasta 20v 18v 15v. Tällähetkellä olen jotenkin ihan kiinnostunut kuolemasta. Ajattelen, että lähden sitten uusiin seikkailuihin. Olen aina ollut seikkailija elämässäni. Kaivannut paljon haasteita ja menyt ja tullut. Paljon olen tietysti äitinä saanut joskus hyvin loukaaaviakin palauteita kun olen ottanut riskejä ja harrastanut paljon. Kotona oleva äiti on kuitenkin se ihanne äiti. Minä olen toisenlainen ja toisenlainen olen kuolemankin kanssa. Lähden seikkailemaan ja aloitan uuden mielenkiintoisen elämän. Kaikki kuollaan joskus toiset vaan vähän aikaisemmin. Uskon todella siihen. että kun kutsu tulee, olen siihen valmis ja minun on aika lähteä. Lapset, sisarukset ja Äiti kyllä täällä pärjää ja ne aloittaaa omalta osaltaan uuden elämän sitten täällä, uusilla ja mielenkiintoisilla haasteilla.
Valmistan lapsiani puhumalla heille paljon ja rehellisesti. En salaa heiltä mitään. Kerron ja jaan heille mahdollisimman paljon ajatuksiani. Uskon että siten heille on sitten pois menoni jälkeen helpompaa. Elämä jatkuu sen kyllä uskokn. Missä muodossa sitä ei vielä tarvii tietää se selvii sitten kun sen aika on. Joskus kyllä haluaisin sinne jo vähän kurkata kulmantakaa millaista siellä on. Olen aina ollut kärsimätön näköjään tässäkin asiassa. En kuitenkaan tarkoita sitä, että haluaisin ennenaikojani lähteä.
Minäkin vietin terveellistä ja kunnollista elämää. Urheilin ja söin terveellisesti, mutta niin vaan kuoleman vakava sairaus iski. Ei kai siihen sitten kuitenkaan voi kauheasti vaikuttaa.
Jumalaan uskon vaikka olen eronnut syntymäuskostani. Uskon siihen kuitenkin, mutta en halunut enää nähdä ulkokultaisuutta. Kirkossa oltiin yhtä ja kotona taas jotain aivan toista. Jos rehellisesti uskoo sen pitää toimia arjessa ja sunnuntaina samallatavalla. Kukaan ei kuitenkaan ole täydellinen, mutta jatkuva kulissi on jo jumalan parjaamista. Silloin kannattaa mennä sellaiseen uskontoon mihin omat resussit riittää eikä näytellä mitään muuta.
Olen onnellinen , mutta aika väsynyt jo kipuihin ja sairauteeni. Olin niin menevä ja tekevä ja nyt en pysty mihinkään se sattuu ja surettaa.
Kaikkea hyvää kaikille
Ilonak