Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Syöpä ja elämänkatsomus

Re: Elämä jatkuu jossain.....

Isäni syövän myötä olen mietiskellyt kuoleman jälkeisiä asioita enemmän...olen aina tiennyt että on olemassa jotain kuoleman jälkeen ja tämä maallinen elämä on vain välivaihe.
Mutta mitä se on!?
Koin kerran erikoisen kokemuksen, joka sai minut vahvasti uskomaan siihen "johonkin" mitä me emme tietoisesti näe. Olin mennyt illalla ihan normaalisti pehkuihin ja nukahtanutkin aika vilkkaasti. No, yöllä heräsin kesken unien ja ihmettelin mikä minut herätti...pötköttelin siinä aikani ja silmäni osuivat hämärän huoneen kattoon; näin utuisen hahmon joka leijui kevyesti minua kohti...ehdin siinä ajatella että mikä ihme tuo sitten on!? Hahmo sujahti sisälleni ja kuulin samalla äänen; joku sanoi lempeän rauhallisesti -...älä pelkää.
Sen jälkeen alkoivat vilunväristykset. Makasin peiton alla täristen, lievästi sanoen ihmeissäni ja vähän paniikissakin. Lopulta hiipparoin vessaan katsomaan, oliko ulkonäköni muuttunut...ei muutoksia! Mitään selitystä en voi tälle kokemukselle antaa, tiedän vain sen että olin täysin hereillä ja hyvissä voimissa.
Ehkä sieluni oli humputtelemassa ja palasi takaisin hieman myöhästyneenä...
Helposti tuollainen kertomus aiheuttaa ehkä hilpeyttä mutta joka tapauksessa olen varma että on paljon asioita, joita emme näe ja jotka selviävät meille vasta kun kuolemme.
Jumalaan ja Raamattujuttuihin en usko, se on vain tarinaa.Vaikea ajatella niinkään että me uudelleensyntyisimme vaikkapa eläimiksi tai naapurin vauvaksi...kuka sitten määräisi kenenkin uudelleensyntymispaikan? Joku jehu istuisi keksimässä kuolleille haastavia sijoituspaikkoja tyyliin: - Tuo Kalle oli inhottava tyyppi, laitan sen hämähäkiksi ja Lissu taas teki hyviä tekoja, tulkoon hänestä Tanskan kuningashuoneeseen prinsessa. Hah hah.
Kukaan Jumala ei istu määräämässä elämistämme tai sen loppumista. Kyse on monista sattumista jotka johtavat tiettyyn lopputulokseen ja sen jälkeen koettaa vaihe, jolloin sielu irtoaa ruumiista ja jatkaa matkaa uuteen olotilaan, jossa ei varsinaista tilaa tarvita. Siellä on rauha ja ymmärrys.
Koko setti selviää aikanaan ja voin sitten hihkaista - Minähän tiesin tämän!
Kaikella kunnioituksella toisia kohtaan ja jokaisella oma uskonsa. Minä uskon näin ja se antaa paljon lohtua näissä vaikeissa tilanteissa.
Iskän asialla | 10.9.2007 klo 21:35:47