Re: Elämä jatkuu jossain.....

Huomenta.

Mukavaa, että tämäkin keskustelu on alkanut jatkua tauon jälkeen.

Cambridge: Monesti mietin ihan samaa, etten olisi jaksanut ilman jotain korkeampaa johdatusta. Minulla on ollut kyllä myös elämässäni parikin pitempää epäilyksen aikaa, jolloin tuntui, että Jumala on varmaan hylännyt minut. Minua kristinusko on kantanut lapsesta asti näitä kahta epäilyksen aikaa lukuunottamatta.

Luulen nyt, ettei Hän minua ollut hylännyt, mutta en vain ehkä osannut tulkita merkkejä. Niin ikävää kuin se onkin, niin elämässä ei voi saada kaikkea mitä haluaa ja toivoo, eikä se mene suunnitellusti. Minä olisin halunnut lapsia mieheni kanssa ja pitää äitini, mutta kumpikaan noista toivomuksista ei toteutunut. Sen sijaan minusta tuli lähihoitaja ja autan muita. Pystyn ammentamaan niin paljon voimavaroja omista kriiseistäni. Elän ne läpi ja yritän kääntää ne positiiviseksi voimavaraksi omassa auttamistyössä.

Olen myös todennut, että monesti vaikean kriisin ja menetyksen aikana elämääni on ilmestynyt lähes aina joku laupias samarialainen, joka on kulkenut rinnallani tietyn ajan ja tukenut minua. Yleensä he ilmestyvät juuri silloin, kun olen ollut heittämässä toivoni itseni ja oman elämäni suhteen. He ilmestyvät hetkellä, jolloin oma elämänhalu ja -motivaatio on ollut hukassa ja kertoneet minulle monin eri tavoin, että olen tärkeä ja ainutlaatuinen ihminen ja minun kannattaisi jatkaa taistelua kaikesta huolimatta. Olen itsekin täysin samaa mieltä nyt. Elämä on täynnä vastoinkäymisiä, taisteluja, menetyksiä ja pettymyksiä, mutta sen sijaan että juoksisin karkuun, niin menen suoraan tulta päin. Kävi miten kävi. Äidin kuoleman jälkeen varsinkin haluan elää jäljelläolevan elämäni täysillä, kokeilla uusia asioita, ja rikkoa rajojani. On parempi yrittää ja epäonnistua kuin olla kokonaan yrittämättä ja sitten myöhemmin katua sitä.

Olen edelleen saanut viestejä siitä toisesta maailmasta, mutta nyt olen alkanut selvittää asioita oman mielenrauhani vuoksi. Äitini ilmestyy minulle edelleen eri tavoin, joskin harvemmin. On tämä kyllä jännää, miten läheisen ja rakkaan kuolema herkistää tietyille asioille. Äitini kuolema on muuttanut maailmankuvani täysin ja näen maailman eri tavoin nyt kuin ennen hänen kuolemaansa. Elämä ilman äitiäni on rankkaa, mutta en muuta voi kuin pistää jalkaa toisen eteen.

Jaksamista teille kaikille, jotka sairastatte syöpää, joiden läheinen sairastaa syöpää ja niille, joiden läheinen on kuollut syöpään. Voimahaleja minulta näin virtuaalisesti.