Re: Surutyö

Omalla kohdalla tuli se yleistilan yhtäkkinen romahdus täydellisenä yllätyksenä. Vaikka mielessä oli, että mahtaako se viimeinen R-DHAP hoito olla liikaa. Muutama päivä hoidon antamisesta isä oli heikko, mutta käveli kuitenkin ja kävimme autoilemassakin. Tosin päivää ennen romahdusta totesi, että "hautaustoimisto X on todella hyvä" ja "teille jää hyvä asunto". Seuraavana aamuna sitten koko elimistö petti.

Meillä tapahtui kaikkea selittämätöntä monta viikkoa isän lähdön jälkeen. Hänen läsnäolonsa tuntu oli vahva.

Hautajaisissa ei tuntunut oikeastaan miltään. Katselin vaan arkkua ja ajattelin että tuolla ei ole isää vaan jotain lahoavia luita. Isä on äidin kanssa toisessa ulottuvuudessa.

Elämä on loppujen lopuksi tosi lyhyt ja aika menee hurjalla vauhdilla eteenpäin. Onneksi on toivo siitä, että rajan takana alkaa sitten aikanaan uusi elämä. Nyt on kaiken pahan olon keskelläkin koitettava kaivaa niitä positiivisia asioita esiin.