Re: Surutyö

osanotot. :(
siis mä oon jo 2 kertaa kirjottanu vastauksen ja kokoajan se vaan häipyy tästä..tulee ihan fiilis, ettei mun oo tarkotus vastata. Pöh.
Mutta kyllä, sun fiilikset ja tunteet ihan tuttuja myös minulle..
mun äidin kuolemasta vuosi nyt ja on kyllä välillä vieläkin tosi rankkaa ja tulee mietittyä MIKSI ja jossiteltua kaikenlaista. Moni mulle muistuttanut ettei jossittelu auta enää mitään, vaan pahentaa entisestään.. mutta tiedänhän minä sen. Mutta uskon, että me kaikki omaiset ja läheiset jossain vaiheessa jossitellaan, mitäs jos ja mitä olis pitänyt tehdä, entä jos olisin tehnyt toisin, sanonut jotain jne.
Helppo tie ei sinullakaan ole edessä, mutta hetki kerrallaan.
Ja kirjoittele ihmeessä tänne. Me kaikki surraan omalla tavalla mutta tää yksi asia yhdistää meitä.
VOIMIA. <3