Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Sururyhmä

Re: Surutyö


Hei! Itkien luin kertomustasi siskostasi ja hänen viimeisistä hetkistään rakkaidensa ympäröimänä. Toivon todella paljon teille kaikille voimia surussanne!!! Itse en kerennyt sairaalaan isän viimehetkiin mutta hänen elämänkumppaninsa joka valvoi yöt hänen kanssaan antoi puhelimen isälle ja sain siinä vielä kerrottua kuinka häntä rakastan ja hän tulee kulkemaan aina mukanani sydämessäni! Ei mennyt kuin 5 minuuttia kun isä sitten nukkui pois rakkaansa valvoessa vierellään. Itse olin päivisin isän luona mutta kuten siskosikin, isä lähti sairaalaan 3 viikkoa sitten ihan vain lääkemuutoksiin ja hyväkuntoinen oli ja vain muutama päivä ja yleiskunto romahti ja sekavuus ilmeni ja sitten kolme päivää saattohoidossa ja nyt kaikki on ohi. Tuntuu niin uskomattomalta miten kaikki on voinnut tapahtua näin nopeasti ja joka päivä tuntuu että isä tulee tuosta ovesta kohta meidän puolelle taloa touhuamaan lasteni kanssa, kuten olen edellä kertonutkin asumme tai asuimme paritalossa ja lapseni koko ajan puhuvat että jokin tavara tai asia on pappan puolella taloa. Jotenkin se tuntuu niin pahalta koska pappaa ja isää ei siellä enään ole.
Olin isäni kanssa niin läheinen, tosiaan kun olen ainut lapsi, vanhemmat eronneet ja isällä ei sisaruksia. Me kerroimme kaikki asiat toisillemme, nauroimme, riitelimme ym. ja nyt se kaikki on pois. Suuri tyhjyys vain jäi...Siksi ymmärrän tunteesi niin hyvin kuinka tyhjältä kaikki voi tuntua..
Isäni elämä jäi lyhyeksi mutta silti sinun rakas siskosi sai vielä vähemmän aikaa mutta hyvä ystäväni sanoi "Onko tärkeämpää ne päivien määrät vai elämän sisältö" Kirjoituksestasi ymmärsin että siskollasi oli rakas perhe, samoin kuin isälläni joten heillä varmasti oli elämässä niin paljon rakkautta, jota ei kaikille suoda. Ollaan siitä onnellisia ja heidän,muistoistaan, joita kukaan ei koskaan vie meiltä pois!
Ja tämä vuodatus ja puhuminen on kyllä minulle myös sellaista terapiaa, koska ei tätä voi ymmärtää kukaan muu, kuin hän joka on menettänyt hyvin läheisen ja rakkaan ihmisen viereltään.

Jaksamista ja voimia todella paljon!!
Bablo | 8.3.2011 klo 22:43:51