Re: Surutyö

Hei,

kirjoitin pitkän vastauksen sinulle, mutta jotenkin onnistuin hävittämään sen justiin ennen lähettämistä:(

Onneksi sinulla, minulla ja meillä muilla on muistot rakkaista ihmisistämme. Vaikka muistoista tulee surullisiksi ne auttavat myös jaksamaan. Ihminen elää niin kauan kun hänet muistetaan, kuolee vasta sitten kun unohdetaan. Mietin usein mitä siskoni olisi minulle sanonut ym. Sinäkin varmasti voit kuvitella isäsi äänen kun mietit eri asioita ja tilanteita, mitä hän olisi sinulle sanonut.

Itse olen ajatellut, että siskoni valmisti minua tulevaan, sillä olemme molemmat hoitoalan ihmisiä ja tiesimme missä mennään. Siskoni tiesi, että olisin se jolta siinä raskaassa tilanteessa löytyy voimaa viedä hautajaiset ym muut läpi. Auttaa hänen perheensä jatkamaan eteenpäin uudessa elämän tilanteessa. Olen, ihmeellistä kyllä, kiitollinen siitä ettemme tienneet kauanko aikaa oli jäljellä. Ehdimme puhua kaiken tärkeimmän ja siskoni ehti hyvästellä kaikki hänelle tärkeimmät. Itse olen ajatellut, että kyllä meidän jäljelle jäävien on jaksettava. Siskoni tiesi, että hän joutuu jättämään rakkaan perheensä ja meidät muut rakkaat tänne jatkamaan elämäämme ja hän lähtee.

Olempas kirjoittanut sekavasti ja kieliopillisestikkin päin honkiloisia. Mutta kun on teitä kanssa ihmisiä tuntuu että asiaa olisi niin paljon. Tiedätte mistä puhun, ei tarviste selittää niin kuin ystäville ja muille ja toinen ei kuitenkaan ymmärrä ihan oikeasti.

Tänään valitsimme siskolleni hautakiven, joka on persoonallisen kaunis. Ja ihme kyllä tänään oli kuitenkin ihan hyvä päivä.

Hyviä päiviä ja voimia sinulle ja teille kaikille samassa tilanteessa kulkijoille. Pidetään toisistanmme huolta. Me selviämme ja niin olisivat rakkaammekin halunneet!!!