Re: Surutyö

Hei!.Haluaisin sinua lohduttaa jos vain mitenkään pystyn että se kuoleman hetki on todella rauhallinen ja kaunis, ei mitenkään pelottava niin kuin viestissäsi kerroit ettet ehkä olisi selvinnyt jos olisit nähnyt äitisi viimeisen hengenvedon. En tosin kerennyt myöskään katsomaan isän lähtöä mutta hänen kumppaninsa kertoi kuinka kaunis se hetki oli kun näki että isään laskeutui rauha ja kivut kaikkineen katosivat.
Oman työni kautta olen ollut potilaiden kanssa viimehetkillä ja saattohoidossa heitä hoitanut ja aina, joka kerta se kuoleman hetki on vain kaunis, koska sen rauhan voi aistia niin läheltä ja se levon hetki antaa aina voimaa myös itselle jaksamaan sitä raskasta työtä.
Kun isäni oli jo poisnukkunut kun menimme hänen luokseen, olin tyyni ja minut valtasi suunnaton rauha nähdä isä niin levollisena ja komeana. Painoin vielä hänen silmänsä enemmän kiinni, annoin suukon otsalle ja kerroin kuinka häntä rakastan koin siinä suurta huojennusta ja helpotusta että pitkästä aikaa tunsin että nyt myös minulle voi laskeutua rauha, koska isällä näyttää olevan nyt asiat niin hyvin ja kuinka kauniisti hän nyt nukkuu.
Vaikka varmasti moni ajattelee että ne viimeiset hengenvedot ovat aivan kammottavaa katseltavaa mutta todella itse olen joka kerta todennut aivan päinvastaisia tunteita. Jotenkin se kuoleman tulo on aina yhtä luonnollista, kaunista ja ilmassa ei ole kenenkään osalta minkäänlaista pelkoa. Ehkä siinä vaiheessa kun kuolema on tulossa aina ymmärtää että se on meidän jokaisen kohtalo, jolta kukaan ei voi välttyä, ja uskon että se rauhan tunne sillä hetkellä on meillä kaikilla!!
voimia!!!