Re: Kokemuksia toipumisesta ?

Hei siskot!

Lieneekö tämä sairausprosessin yksi hankalampi vaihe: aktiiviset hoidot ovat päättyneet ja tulevaisuus on yhtäkkiä kolmen viikon tai päivittäisen ohjelman puuttuessa epämääräisempää. Pitäisi uskoa olevansa terve ja olla pelkäämättä jokaista epämääräistä oiretta. Elämä on liian lyhyt turhan suremiseen ja turhan tekemiseen! On vaikea opetella ajattelemaan positiivisesti, kun pelko hiipii kuin varkain mieleen, mutta siihen on silti pyrittävä: nauti elämästä päivä kerrallaan.

Itse olen jo "toisen polven rs-potilas". Äitini on aikoinaan taudista selvinnyt ja ollut nyt tukenani - "oma vertaistukeni". Hoidot ovat onneksi kehittyneet tässä välillä! Sain viime syksynä heti sairastuttuani äidiltäni runokirjan Unelmat kutsuvat kulkemaan. Mielestäni tämä runo sopii tähän aktiivihoitojen päättymisvaiheeseen hyvin - samoin kuin moneen muuhunkin vaiheeseen tämän prosessin aikana.

Käteni olivat tyhjät
onneksi
olin niin avoin ja utelias
silloin
uskalsin käydä
outoon paikkaan.
Eksyessä löysin tänne
astuin vahingossa sisään.
Kohtalon kellot eivät soineet
Kaikki olivat niin hiljaa
kuin kysyen: uskallatkohan?
Polvistuin elämäni äärelle
kurkistelemaan
uuteen suuntaan
unelmani ensimmäistä
ääriviivaa.
Katja-Maaria Kaskinen
Kristiina Turtonen

Tsemppiä kaikille siskoille tähänkin uuteen vaiheeseen!