Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Naisten syövät

Re: Kokemuksia toipumisesta ?

Onko kellään vastaavia tuntemuksia???
Aika jännä tämä elämän vuoristorata. Kuljen nyt todellakin matkaa, jolle kukaan ei halua. Käyn läpi vakavaa sairauuta. Pari viikkoa sitten kirjoitin kovin positiivisena kaikki hyvin fiiliksellä kokemuksia toipumisesta, koska luulin toipuneeni ja palautuneeni ja voimaantuneeni hyvin. Hiukset ja ripset kasvaa. Päivät pitenee ja lehdet alkaa puhjeta puihin ja kaiken pitäisi olla kunnossa.
Mutta sitten yhtäkkiä huomaatkin, ettei toipuminen olekaan tapahtunut minun aikataulun mukaan vaan jalat ovatkin kovin väsyneet.
Johtuuko se nyt tuosta tehdystä ulkomaan matkasta ja sukulaisten luona vietetystä pääsiäisen ajasta. Mutta koen olevani uupunut sekä fyysisesti että henkisesti.
Pitäisi olla iloinen ja onnellinen, kun syöpä on selätetty ja sytostaattihoidot loppuneet.
Minun pitäisi luottaa Jumalan huolenpitoon 100 % mutta pelkään kokoajan syövän uusiutumista. Vartalon tt-kuvaus taas toukokuun loppupuolella, joten nähdään mitä kuuluu nyt kun ollaan oltu 3 kk ilman sytostaattia.
En tiedä onko tämä normaalia vai onko nyt syytä ottaa yhteyttä sairaalapsykoloogiin tai -pastoriin.
Onko kyseessä jonkin asteinen masennus vai minkä diagnoosin tälle tilalleen antaa.

Käyttekö te säännöllisesti jossain vertaistukiryhmissä?
Itse käyn melko epäsäännöllisesti.
Miten teillä on perhe tukena?
Mulle tuli avioero 7 v sitten enkä eron jälkeen en ole löytänyt uutta elämänkumppania, vaikka kovasti sitä toivoisin ja olen etsinyt. Ja tuntuu, että sairastumisen myötä on vielä vaikeampi löytää ketään, kun jotenkin kokee itsensä "raajarikoksi" kun ei ole toista rintaa.
Minulla tottakai lapset omalla tavallaan ovat tukenani ja paljon ystäviä, sukulaisia ja ihania rukoilijoita.
Epäilen, että nuorimman oman lapsen pois muutto varmaan myös ahistaa enemmän kun haluan myöntää. Muuttaa omaan kotiin toukokuun alussaa.
Miten te toimisitte tässä tilanteessa. Mitä minun nyt pitäisi tehdä. Hyviä neuvoja ja tukea otetaan nyt kiitollisuudella vastaan.
Valoisampia ja positiivisempia päiviä odotellessa!
Annuli
Annuli62 | 28.4.2014 klo 20:06:00