Re: Kokemuksia toipumisesta ?

Hei kaikki ja kiitos että olette jaksaneet kommentoida ! En tiedä oikein mitä ajatella, on niin paljon toivoa ja ja kuitenkin epätoivoa...ja se huoli, se on kait kuitenkin tullut jäädäkseen, että kuinka tässä "loppupeleissä" käy.

Olen itse toipunut ihan ok. Viimeisen syton jälkeen olin todella malttamaton, kaikki energiani oli kohdistunut siihen että nyt minä toivun. Ja näinhän se menikin, päivä päivältä, hitaasti tosin, mutta koko ajan parempi.

Vaivat lähtivät pikkuhiljaa, suun alueen vaivat viimeisimpinä (jotain haavaumia tms). Askel kepeni ja vauhti kiihtyi. Tukka ja muut karvat alkoivat kasvamaan, loputtoman pitkän odottelun jälkeen, n 5 viikkoa viimeisestä sytosta, ripset tosin aiemmin.

Töihin paluuta odotin oikeasti ihan kauhulla...pelkäsin sitä mitä ihmiset "ajattelevat" ja " tuijottavat" , peruukki päässä (apua) jne... mutta, töihinpaluu olikin kuin juhlaa; kaikki ihimset tulivat halaamaan ja tuntui oikasti siltä että minua odotettiin takaisin.

Päätin jostain ihmeen syystä, aloittaa työt hieman etuajassa, eli sädehoitoa oli vasta viikko takana. Olen tosin osa-aikasairauslomalla ja teen lyhennettyä työpäiväää.

Meillä aivan mahtava HR henkilö ja terveyspalvelut, olivat sitä mieltä että missään tapauksessa ei tulla töihin 100%. Suosittelen kaikille, tämä on hyvä kompromissi. Ensimmäisen työviikon jälkeen kaaduin päivittäin työn ja sädehoidon jälkeen sohvalle ottamaan päivänokoset. Seuraava viikko meni jo helpommin.

Nyt kun sädehoito on lopuillaan, enää viikko, ja muutenkin tavallaan takaisin normaalissa elämässä, kaikki pitäisi olla hyvin.. niin nyt se iskee... Olen vain elänyt tämän vaiheen läpi ja tavoitteena selvitä tästä koettelemuksesta - nyt alkaa valaistua se, että tämähän voi uusiutua, Herran Jumala ! Pelottaa ihan hirveästi. Ihan hirveästi...

Mutta, hienoa että on tällainen foorumi missä voi jakaa ajatuksia. Kiitos kaikille kanssasiskoille ajatuksistanne ja oikein ihanaa kesää kaikille !