Re: Kokemuksia toipumisesta ?

Hei,kohta kolme viikkoa vikasta sytosta.Viikon kuluttua alkaa sädehoito ja Tamofen.
Uusiutumispelko iskenyt oikein urakalla.Jo nyt.Voimat ihan loppu vieläkin,siksi ehkä uusiutuminen pelottaakin,että jaksaisiko tämän kokea vielä.
Olen miettinyt paljon kroonikoita.Mistä saavat voimaa ja aina vain jaksavat hoidot.Elämänhalusta varmastikin.
Mulla masennus ja ahdistus pahentunut entisestään,vaikka pitäisi olla iloinen,kun se raskain taival,ainakin tällä erää, on ohi.
Sen saa mitä tilaa,sanotaan.Olen vakuuttunut,että mulla tämä ei ole tässä,se on joku vaisto,ehkä samaa etiäistä kuin vuosi sitten siitä,että mussa ei kaikki ole kunnossa.Meni puoli vuotta,kun rs diagnosoitiin.Piti olla ns.kiltti,kun oli kasvain niin pieni.Olikin ärhäkkä,vaikka pieni.Kaksi imusolmuketta saastunut,toinen jo posahtanut kapselista ulos viereiseen kudokseen ja punonut siihenkin verisuonen.Niinkuin reilun sentin pääpirulainenkin oli tehnyt,verisuoni-invaasion.Eli se siitä ns.kiltistä syövästä.Ei sellaisia olekaan...
Huomenna taas TT,pitää tsekata jälleen imusolmukkeet ja muuta.Kolmen kuukauden välein.Vielä ei ole etiäisiä todettu,katsotaan onko sytot tehneet tehtävänsä ja mahdolliset karkulaiset eivät ainakaan vielä ole punoneet juonia..jännittää tutkimuskin,jännittää tulevaisuus.Osaispa elää tässä ja nyt.Tällaisia alakuloisia ajatuksia tänään(kin).
Tsemppiä siskot.