Re: enkeleitä,onko heitä?

kiitos kaikille rohkaisevista sanoista.oikeasti tiedän sen kaiken sanomattakin. että selviän ja olo helpottuu ajan myötä. tänne kirjoittaminen ja samasta asiasta vuodattaminen on jollain tapaa ehkä vain vähän helpottanut oloani. hyvin vähän mutta kuitenkin. enkä siis kalastele mitään myötätuntoa vaan olo on vaan niin paha että yritän jotenkin sitä purkaa..ja päivän joudun pitämään jonkinlaista kulissia yllä koska pieni poikani ei ymmärrä jos äiti on koko ajan surullinen joten nämä illat ovat yleensä omaa aikaani ja pyhitetty surulle ja omille ajatuksille..en koe että tarvitsisin mitään ulkopuolista apua enkä usko että se minua surussani helpottaisi. täällä tuntuu kuin en olisi yksin ajatuksieni kanssa,koska olette kokeneet ainakin jotain samantapaista kuin minä. tuntuu että ymmärrätte.ainoa mihin tarvitsisin apua on nukkuminen. en saa illalla nukahdettua ja yöllä kun herään en saa uudestaan unta. aamuisin tuntuu kuin ei olisi nukkunut koko yönä. se on raskasta kun tarvitsee aamulla nousta kuitenkin lapsen kanssa ylös.unilääkkeitä en haluaisi vielä ottaa...onko kenellekään hyviä keinoja?