Re: enkeleitä,onko heitä?

kiitos haleista ja lohduttavista sanoistasi. en tiedä onko kamalaa sanoa mutta hieman lohduttaa tieto siitä että on muitakin jotka kamppailevat saman ikävän ja pahan olon kanssa enkä ole ainoa...en ole aikaisemmin menettänyt kuin yhden mummini,ja se teki kyllä kipeää, mutta ei niin kipeää kuin äidin menettäminen. olimme äidin kanssa huomattavasti lähemmissä väleissä,vaikka mummianikin rakastin kovasti...taas olen selvinnyt muutamasta päivästä eteenpäin ja huominenkin tulee tahdoin sitä tai en. olen huomannut että joka päivä suru alkaa hieman päästämään otettaan ja ikävä tulee voimakkaampana tilalle. itken joka päivä edelleen äitiäni ja varmasti vielä kauan mutta nyt pystyn jo asiasta puhumaan itkemättä ihmisille. mutta ikävä on vain kasvanut päivä päivältä. on ikävä äidin ääntä ja naurua. viisaita sanoja ja neuvoja lapseni suhteen. olen nuorin meistä lapsista ja nyt minulla on itsellä pieni poika. minulle oli tärkeää saada äidin neuvoja miten hoidan vauvaani,kun hän oli itse viisi lasta kunnon aikuisiksi kasvattanut. nyt kaipaan niitä neuvoja,enkä tiedä miten selviän äitinä ilman niitä. :(
eräässä runossa sanotaan että " ei tule emo takaisin pennuilleen,kun on ne kerran jättänyt. On vain selvittävä,kaipuusta huolimatta.Se on vain niin vaikeaa,lapsena tai aikuisena."