Re: enkeleitä,onko heitä?

Huomenta kaikille.

Vain ikävä jää: Syvin osanottoni äitisi poismenon johdosta. Suru on suuri, menetys on hyvin koskettava sinulla juuri nyt.

Hautajaiset ovat tärkeä, mutta ehkä raskas etappi surutyössä ja luopumisessa. Voimia sinulle lähetän siitä selviämiseen.

Sinulla oli mielenkiintoista pohdintaa. Oman äitini kuolemasta on kulunut jo pitkälti 1,5 v. Muistan itsekin hyvin sen ajan, kun tajusin, etten voi äidilleni enää konkreettisesti soittaa eikä hän soita minulle. Se oli hyvin surullista ja teki kipeää. Kuitenkin uskon, että äitini on ollut läsnä hyvin usein kuolemansa jälkeen ja itse asiassa uskon, että hän on suojelusenkelini ja katsoo perääni sieltä jostain. Siinä mielessä olisi ihan järkeenkäypää jutella hänelle, koska uskon, että hän kuulee. Hän kulkee rinnallani ja tuli heti kuolemansa jälkeen kertomaan, että hän on ok ja että tämän näkyvän maailman rinnalla on toinen näkymätön maailma, johon me molemmat uskomme.

Tietysti jokainen suree tavallaan ja ajallaan enkä millään lailla halua omaa uskoani kenellekään tuputtaa. Jokainen saa täälläkin uskoa tai olla uskomatta mihin haluaa. Mikä tahansa asia, mikä auttaa sinua surussasi ja selviytymisessäsi, on ok. Tapoja on yhtä monta kuin on ihmisiäkin.

Uskon siis oman kokemukseni pohjalta, että äitisi on läsnä ja seuraa tarkasti tekemisiäsi. Ehkä hän myös suojelee sinua tarvittaessa. Se on mielestäni hyvin lohdullinen ajatus.

Virtuaaliset halit ja jaksamista sinulle. Muista, että tänne voit aina kirjoitella. Sitä varten tämä palsta on, koska jokainen täällä on kohdannut läheisen menetyksen muodossa tai toisessa.