Re: enkeleitä,onko heitä?

hei taas kaikille.
en usko että poikani hirveästi ymmärtää muuttunutta tilannetta. hän on vuosi ja kahdeksan kuukautta. varmaan vaistoaa jotain mutta pyrin kuitenkin tekemään päivistä suht koht normaaleja hänelle.ja hän tuo kuitenkin iloa päiviini ja elämääni etten äitiä aina murehdikaan..

nukkumiseen olen kokeillut kaikkea paitsi lääkkeitä. luulen että jahka aikaa vähän kuluu äidin kuolemasta niin nukahtaminenkin varmaan helpottuu.

olin viimeisen viikon äidin luona sairaalassa n.12h päivässä ja koko viimeisen yön kunnes äiti nukkui kaksikymmentä yli kuusi aamulla pois.samaan kellon lyömään kuin minä olen syntynyt. pidin häntä kädestä ja kuulin ja näin tunti tunnilta kuinka hänen hengityksensä kävi vaikeammaksi ja vaikeammaksi. kuinka hänen lämpöiset jalkansa ja kätensä alkoivat pikkuhiljaa viiletä ja kuinka tiesin että loppu alkaa olemaan lähellä.näin kuinka yhtäkkiä koko ajan kuulunut rohiseva ääni lakkasi ja tuli hiljaista ja äiti haukkoi äänettömästi henkeä.sydän pysähtyi ja äiti oli poissa. sanoin äidille kuinka rakastan häntä, hyvästi ja hyvää matkaa. tunti siitä,äiti oli jo kylmä ja kalpea. hyvästelin vielä uudestaan ja uudestaan kunnes poistuimme sairaalasta. näin kaiken. näin äitini elämän viimeiset hetket ja sen sekunnin kun hän kuoli.

luulen että tässä on univaikeuksieni syy.