Re: enkeleitä,onko heitä?

Voimia ja uskoa tulevaisuuteen sinulle! Minäkin olen menettänyt äitini pari vuotta sitten.Hän oli jo vanha, mutta viisas ihminen. Hänkin oli kestänyt kovia monesta syystä menettänyt yhden meistä lapsistakin nuorimmaisen kuolemalle ja selvisi siitä kuin ihmeen avulla.Minäkin olen menettänyt lapseni ja mieheni. Äitini osasi aina lohduttaa ja viljeli positiivisuutta kuolemastakin. Yritän muistella hänen ohjeitaan ja ajatuksiaan elämän ja kuoleman tarkoituksesta.Monesti se ikävä tulee ja tyhjyys että äiti ei ole nyt näissä juhlissa ja puuttuu porukasta.Ikävä tulee pysymään tietysti aina mutta meidän on tarkoitus kuitenkin jatkaa kulkuamme eteenpäin vaikka tyhjiö ei täyty. Kuitenkin saamme surra ja ikävöidä vaikka 100 vuotta se on oikeutemme ja kuuluu elämäämme.Kysele neuvoja nyt ystäviltä, kummeilta tai neuvolasta ja muilta vanhemmilta ja kyllä sinä osaat kasvattaa poikasi en epäile!Voimia! Ja nauti lapsestasi kaikesta huolimatta.
T. hanhikki