Robottijonoon

Tervehdys kohtalotoverit!
Kirjoitan tänne ensimmäistä kertaa. Sain neljä viikkoa sitten ers-diagnoosin ja sen jälkeen olen kokolailla aktiivisesti etsinyt tietoa taudista ja sen hoidoista. Tämän sivuston keskustelut ovat olleet erittäin merkittävä tiedon ja tuen lähde. Iso kiitos kaikille, jotka ovat jaksaneet täällä jakaa kokemuksiaan ja näkemyksiään. Vastavuoroisesti ajattelin kirjata omaa tilannettani tänne.

Täytän loppuvuodesta 57. PSA minulta on otettu aiemmin kerran, vuonna 2008 lukema oli 1,9. Viime keväänä hakeuduin yksityisen lääkäriaseman urologille erektio-ongelmien vuoksi. Sen jälkeen PSA-mittaukset ovat näyttäneet tältä:
4.4.13: PSA 5,7 – vapaa PSA 11,4%
3.5.13: PSA 4,4 – vapaa PSA 13,0 %
15.8.13: PSA 4,0 – vapaa PSA 10,8 %

Tuseerauksessa ei havaittu mitään erityistä. Huolimatta PSAn melko matalasta arvosta ja laskevasta kehityksestä urologi ehdotti biopsiaa, erityisesti koska vapaa PSA-% oli noin alhainen. Biopsia tehtiin 11.9. Vähän epämukava kokemus, mutta ei kivulias eikä mitenkään pelättävä. Virtsarakkoa ei kuulemma olisi kannattanut tyhjentää juuri ennen tutkimusta; tyhjä rakko hankaloitti eturauhasen erottumista ultrassa. Mutta todettiinpa, että hyvin on tyhjentynyt. Tutkimus meni hyvin kuitenkin. 2.10. sain sitten puhelimessa ers-diagnoosin, jota sitten tarkennettiin tapaamisessa 8.10.:
- syöpää yhteensä kolmessa sylinterissä kahdestatoista
- Gleason 3+3 = 6
- yhdessä näytteessä myös perineuraalista invaasiota
- ultrassa todettiin myös eturauhasen koko: 18 kuutiosenttiä eli normaali/pieni.

Keskusteltiin hoitovaihtoehdoista. Itsekin leikkaavana lääkärinä kokenut urologi oli leikkauksen kannalla. Hoitopaikaksi hän suositteli julkista sektoria. Sain siis lähetteen HUSiin.

Tuosta alkoi aktiivinen hoitovaihtoehtojen pohdinta. Alkuun olin lähinnä brakyterapian kannalla. Näkemystä myös vahvisti TV:stä noihin aikoihin tullut hyvä dokumentti (dokumenttihan on jo muutaman vuoden takaa, olisi mukava tietää mitä kyseiselle potilaalle nyt kuuluu).

Lopulta olen päätynyt prostatektomiaan seuraavalta pohjalta:
- ersin hoidon kannalta leikkaus on näkemissäni seurantavertailuissa ollut yhtä hyvä tai parempi kuin muut vaihtoehdot (ulkoinen sädehoito, brakyterapia). Tosin erot eivät välttämättä ole suuria jatkonäkymien suhteen
- leikkauksen jälkeen on vielä sädehoito-optio käytettävissä, eli ikään kuin enemmän pelimerkkejä
- hoitojen haittavaikutusten suhteen olen ymmärtänyt, että ne ovat eri hoitovaihtoehdoissa viiden vuoden tähtäimellä keskimäärin melko samanlaiset inkontinenssin ja erektio-ongelmien suhteen. Leikkauksessa ensin pahemmat ja sitten ajan kanssa paranevat; sädehoidossa tilanne päinvastainen. Brakyhoito lienee vähiten haittoja aiheuttava; tosin siinä ja ulkoisessa sädehoidossa on leikkaukseen verrattuna isompi mahdollisuus suolisto-ongelmiin ja ainakin ulkoisessa sädehoidossa lisäksi isompi riski saada virtsarakon tai peräsuolen syöpä myöhemmin. Yksittäisten henkilöiden osalta haittavaikutuksissa on tietysti suuria eroja.
- aktiiviseen seurantaan en halua ryhtyä, vaikka monta vuotta varmaan voisi mennä ihan hyvin niinkin. Aktiivisessa seurannassa on joidenkin tutkimusten mukaan 10 vuoden tähtäimellä ehkä kaksinkertainen riski syövän leviämiseen. Pelkästään hengissä pysymisaikojen vertailu ei mielestäni tee oikeutta radikaalihoidoille vs aktiivinen seuranta. Tämä siis omasta näkövinkkelistä, kun tilastollisesti vuosia pitäisi olla vielä jonkun verran jäljellä. Jossain muussa tilanteessa aktiivinen seuranta voi olla paras ratkaisu.

Tänään kävin sitten Meilahdessa, jossa hoitovaihtoehdoista vielä keskusteltiin ja minut laitettiin Peijaksen robottijonoon. Kuulin myös, että tällä erää HUSissa ei brakyterapiaa ole ersiin tarjolla. Syy jäi vähän epäselväksi, kuulemma ei johdu siitä, että kokemukset olisivat olleet huonoja.

Inkontinenssin osalta minulle uusi tieto oli lääkärin toteamus, että kahdesta sulkijalihaksesta toinen poistetaan leikkauksessa.

Tässäpä tarinaa tällä erää. Nyt siis jonossa ja leikkaus ehkä 3 kk kuluttua. Olo on jotenkin helpottunut, kun päätös on tullut selväksi. Toki leikkaus ja komplikaatiot pelottavat, mutta päivä kerrallaan ja parasta toivoen! Hyvää syksyä kaikille!