Tämä on keskustelufoorumin arkisto, jonne on koottu keskustelut Syöpäjärjestöjen vanhoilta verkkosivuilta. Keskustelujen viestejä voi lukea, mutta viestejä ei pysty kirjoittamaan.Siirry uudelle keskustelufoorumille.

Miesten syövät

Toipilaana

No niin, leikkaus on sitten takanapäin.

Menin Peijakseen maanantaina 25.11. klo 8.30. Ensin osastolla sairaalavaatteet päälle ja vatsakarvojen ajelu. Sain myös pyytämättä rentouttavan lääkkeen. Olin kyllä maininnut, että jännittää aika lailla. Sitten klo 10 heräämöön edelleen valmisteltavaksi nukutuslääkärin ja -hoitajan toimesta. Kanyylit kyynärtaipeeseen ja ranteeseen, hapetin sormeen ja verenpainemittari toiseen käsivarteen. Sitten odottelua lämpöpeiton alla. Odottelu oli melko pitkä, klo 13 sitten oli vuoro siirtyä leikkaussaliin.

Leikkaussaliin tullessa jännitys oli kaikonnut, oli varmaan lääke tehnyt tehtävänsä ja muutenkin sellainen mieliala, että tässä nyt mennään eikä paluuta ole. Itse asiassa robotin nähdessä tuli jostain syystä melkeinpä hilpeä olo. Sitten asettelua leikkauspöydälle, hyvää asentoa etsittiin kaikessa rauhassa. Nukutuslääkäri tuli paikalle ja antoi kommenttinsa potilaasta. Muutama hengenveto maskista ja unten maille.

Heräsin heräämössä (tällä kertaa eri heräämö kuin se missä olin aamulla). Hetken päästä näin kellon, joka oli 17.30. Parinkymmenen minuutin päästä minut vietiin osastolle, jonne vaimo ja kaksi poikaamme olivat jo tulleet vieraiksi. Puhuin myös illalla puhelimessa kahden sisareni ja isäni kanssa. Oloni oli aika hyvän tuntuinen ja olin erikseen iloinen, että hartioissa ei tuntunut miltään; siitä kohta lisää. Mielestäni olin aika skarppi, mutta vieraat kommentoivat minun olleen vähän tokkurainen ja kovin kalpea. Ääneni kuulosti kyllä omastakin mielestäni möreältä johtuen kurkussa nukutuksen ajan olleesta putkesta.

Yö meni vähän niin ja näin nukkumisen kannalta. Yöhoitajalla oli paljon kiirettä tehdessään verenpaine- ja kuumemittauksia ja vaihtaessaan tippapusseja. Kipulääkettä sain tarpeeksi. Ainoa inhottava oli kurkku, jota poltteli tuon mainitun putken vuoksi.

Aamulla kirurgi tuli käymään ja sanoi, että ”tehtiin mitä luvattiin”. Oloni oli aika hutera ja verenpaine alhaalla, alapaine 60. Päätös oli, että olen osastolla vielä toisen yön.

Tosiaan, hartiat. Aamulla sain ensimmäistä kertaa nousta ylös ja vähän jaloitella. Heti ylösnoustessa kova pisto molemmissa hartioissa. Kipu poistui täysin, kun menin makuulle ja palasi aina ylösnoustessa.

Oli hyvä päätös, että jäin sairaalaan toiseksi päiväksi. Olo kohentui huomattavasti päivän aikana. Seuraavana aamuna sitten kotiutus. Lääkemääräykset mukaan ja ajan varaukset seuraaviin tapahtumiin (katetrin tarkistus + toivottavasti poisto, veri- ja virtsakokeet, lääkärin tapaaminen). Vaimo ja poika olivat hakemassa. Ja sitten siviilivaatteita päälle laittaessa todella kova kipu oikeassa hartiassa! Veti miehen kyllä huomattavaan kumaraan. Arvelisin, että tämä hartiapistos osaltani johtui vatsaan pumpatusta hiilidioksidista, ei niinkään leikkausasennosta. Pisto oli aika viheliäinen eikä kipulääkkeetkään tuntuneet siihen auttavan, mutta sitten seuraavana päivänä kipu oli jo hyvin etäinen ja nyt ei enää vaivaa lainkaan.

Nyt on kolme yötä kotona takanapäin. Vatsanalueen kivut ovat koko ajan pysyneet kipulääkkeillä hyvin kurissa. Muutama kerta yössä on tullut herättyä lääkettä ottamaan. Katetri on tietysti oma lukunsa. Se aiheuttaa omat kuvionsa pukeutumisen, peseytymisen jne suhteen, mutta kokonaisuutena se on toistaiseksi ollut yllättävänkin vaivaton. Ajoittain on vähän kirvellyt, mutta enimmäkseen aika huomaamaton vehje.

Kotona olen kävellyt ja tehnyt ohjeiden mukaisia jumppaharjoituksia. Tänään olin ensimmäistä kertaa ulkona. Tein varttitunnin lenkin, tuntui hyvältä.

Tässä vaiheessa olen edelleen tyytyväinen tekemääni hoitovalintaan.
Peijaksen hoitajille ja lääkäreille isot kiitokset! Hoito ja potilaan kohtaaminen ovat kokemukseni mukaan aivan huippua.

Hyvää pikkujoulua ja adventtiaikaa kaikille!
jukka56 | 30.11.2013 klo 16:37:21