Re: Yllättäen puolisollani pahanlaatuinen syöpä

Olen edelleen ehkä jonkinlaisessa sokkivaiheessa. Olen järjestellyt rakkaimpani hautajaisia ja siivonnut kaappeja. Koko ajan on tunne, että on pakko tehdä jotain. Kaikki tapahtui lopultakin todella nopeasti. Kaksi viimeistä viikkoa tila heikkeni päivä päivältä ja lopulta viimeinen viikko oli todellista alamäkeä. Päivittäin saattoi huomata kuinka kunto heikkeni.

Vaikka suren, olen silti onnellinen siitä, että rakkain sai lähteä läheistensä läsnäollessa. Ainahan se ei ole mahdollista. Kuvittelin monta kertaa siitä lähtien, kun saimme tietää, että syöpä on parantumaton, miltä tuntuu, kun häntä ei enää ole ja olen yksin. En osannut kuvitella, että se olisi tällaista. Kuten totesin, olen ilmeisesti jonkinlaisessa sokkivaiheessa, koska surun lisäksi tunnen jonkinlaista rauhaa. Puolentoista vuoden taistelu on ohi vaikkakin hävitty.

Tiedän, että tulossa on vielä tunteiden myllerrystä ja todella vaikeita vaiheita. On hyvä, että olen käynyt koko rakkaani sairauden ajan avautumassa myös ammattiauttajalla. Vaikka tilannetta ei voikaan muuttaa, niin auttaa, kun autetaan ymmärtämään, missä ollaan milloinkin menossa ja kaikki myös itsessä syyllisyyttä aiheuttavat tunteet saavat selityksen.

Vaikka olenkin menettänyt rakkaani, olen tukenanne, jos se vaan suinkin on mahdollista. Voimia tämä kaikki todellakin meiltä kaikilta vaatii. Koittakaa myös huolehtia itsestänne, että jaksatte. Yrittäkää ymmärtää myös kaikkia mielestänne tyhjiä sanoja hokevat läheisenne. Hekin yrittävät vain parhaansa.

Jos teitä kiinnostaa, mieheni piti blogia sairaudestaan, se löytyy osoitteesta http://odotushuone.blogs.fi/

Marjuli