Re: Yllättäen puolisollani pahanlaatuinen syöpä

Hei! Kiitos vastauksestasi. Olen todella pahoillani menetyksestäsi.

Kyselit käsitöiden tekemisestä. Nyt kun olen koittanut käydä töissä, niin en ole käsitöitä tehnyt. Vaikka en ole varsinaisesti mikään käsityöihminen, ostin edellisen sairaslomajaksoni aikana paksua punaista lankaa ja aloin kutoa pitkää kaulaliinaa. Lopputuloksella ei ollut niin väliä, vaan tärkeää oli se, että tein sitä. Se jotenkin rauhoitti.

Minulla on sairaanhoitajan koulutus olemassa ja olen aikanani hoitanut kuolevia potilaita. En ole toiminut sairaanhoitajana tosin 13 vuoteen. Siksi en sinänsä pelkää kuolevan hoitamista. Tietysti taas tunnepuolella tilanne voi olla toinen kun kyseessä on oma rakas läheinen.

Tilasin saattohoitoa koskevan esitteen näiltä Suomen syöpäyhdistyksen sivuilta. Siinä oli hyvää tietoa siitä, mitä tapahtuu, kun hoidot lopetetaan ja saattohoitoon liittyvistä asioista.

Se, miten meidän paikkakunnalla saattohoidon järjestäminen kotona onnistuu onkin sitten taas toinen juttu. Sitä pitäisi nyt alkaa selvittää, vaikka ei ihan niin pitkällä ihan vielä ollakaan. Tuntuu kuitenkin, että kun on etukäteen miettinyt käytännön asiat valmiiksi, voi sitten tositilanteessa keskittyä olennaiseen, eli miehen hoitamiseen ja hänen kanssaan olemiseen.

Kyllä tämä tilanne tosiaa pelottaa kuten myös tulevaisuus. En niinkään pelkää, että en selviäisi käytännön asioista, mutta kuinka selviän mieheni kuolemasta ja sen jälkeisestä yksinjäämisestä.

Uskon, että miehen kuolema on osana elämää pitkään ja kuten sanoit varmasti kuolinpäivä ja kaikki juhlapäivät tulevat olemaan vaikeita. Nytkin välillä tuntuu todella pahalta, kun tulee mieleen asioita, joita olemme tehneet enne kuin mieheni sairastui. Koko se elämä on jo menetetty ja aina vaan pahenee. Viime vuosi oli jo alkuvuoden huonon taudinennusteen ja sen jälkeisen hoitojen hyödyttömyyden vuoksi vaikea. Lisäksi oma isäni kuoli viime helmikuussa ja vaikka tässä yhteydessä tuntuu ehkä absurdilta sanoa, mutta suuri menetys oli myös se, että jouduimme lopettamaan pahojen nivelvaivojen vuoksi rakkaan colliemme. Surutyötä isän menetyksen vuoksi en tässä mieheni tilanteessa ole vieläkään päässyt kunnolla tekemään. Voi olla, että jossain vaiheessa tulee todellinen romahdus.


Marjuli