Re: Yllättäen puolisollani pahanlaatuinen syöpä

Hei!

Huhtikuun alussa lääkäri ilmoitti, että syöpähoitoja ei kannata jatkaa, koska niistä ei ole vastaavaa hyötyä.

Aluksi mieheni kunto pysyi ennallaan, eli hän jaksoi käydä pienillä asioilla ja jonkin verran osallistua esim. kotitöihin. Vielä korttelinmittainen koiralenkkikin sujui vaikkakin hitaasti.

Nyt kaksi viikkoa sitten kunto alkoi alentua ja viikko sitten kunto suorastaan romahti. Nyt hän pääsee sängystä ylös avustettuna ja vielä pääsee autettuna vessakäynnille ja ruokapöytään. Ruoka ei maistu yhtään. Käytännössä hän ei enää syö juuri ollenkaan. Jäin puolitoista viikkoa sitten sairaslomalle ja tänään alkoi kesäloma. Olen näin ollen mieheni käytettävissä melkein koko ajan, lukuunottamatta pakollisia kauppareissuja ja koirien ulkoilutusta.

Huomenna meille on kotiin tulossa kotihoidosta sairaanhoitaja arvioimaan, mitä mahdollisia apuvälineitä tarvitsemme. Suurin toiveeni olisi, että saisimme sairaalasängyn lainaksi, koska normaalisängyt ovat liian matalia ja niistä on vaikea auttaa mieheni ylös.

Tuntemasi tunteet ovat hyvin tuttuja minullekin. Välillä ahdistaa niin, että tuntuu, kuin henki ei kulkisi kunnolla. Myös pelko ja epätoivo ovat koko ajan läsnä.

Tulevaisuus tuntuu pelottavalta ja toisaalta välillä on sellainen olo, että ei tätä todellisuudessa tapahdu.

Ristiriitaisia tunteita aiheuttaa myös se, että itse pitäisi jollain tavalla jatkaa eteenpäin ja suunnitella tulevaa ja samalla katsoo, kun toisen elämä on hiipumassa.

No mitä näitä selittämään. Varmaan tuttuja tunteita kaikille niille, jotka ovat tällaisessa tilanteessa olleet tai parhaillaan ovat.

Ei tässä tosiaan muu auta, kun mennä päivästä toiseen ja yrittää jaksaa.

Olet ajatuksissani. Tsemppiä ja haleja myös sinulle. Yritetään jaksaa.

T: Marjuli