Re: paksusuolen syöpä

Tervehdys kotisatamalle!

Ensimmäistä kertaa sitten neljän vuoden takaisen sairastumiseni paksunsuolen syöpään tulin katsomaan tätä keskustelupalstaa.

Syy, miksi en ole täällä vieraillut, on se, että sairastuttuani kävin kerran tällä palstalla, ja ensimmäisenä silmiini osui jonkun omaisen hätä läheisensä uusiutuneestä taudista.
Silloin päätin, että tämä ei ole minun juttuni, en halua juuri sairastuneena lukea ikävistä asioista, haen voimani jostain muualta ja niin tein.

Nyt rohkenin avata tämän palstan ja ensimmäisenä avasin Sinun vietisi. Tuli tunne, että nyt tämä on minun juttuni, kannustaa Sinua (ja muitakin)etenpäin.

Sairastuin samaan tautiin vajaa neljä vuotta sitten, vähän päälle viisikymppisenä.
Olin elämäni kunnossa, ei muita oireita kuin verta ulosteen mukana.
Oli tietysti hirveä järkytys, kun scopiassa jo sanottin, että se on syöpä. Sitä tilannetta en unohda valitettavasti koskaan.

Pääsin leikkaukseen reilun viikon sisällä, poistettiin myös kohtu ja munasarjat, siellä ei tosin ollut mitään erikoista.

Heti kohta leikkauksen jälkeen alkoi puolen vuoden sytostaatihoito ja miltei yhtä pitkä sairasloma.
Minulla oli erilainen hoito kuin Sinulla.
Kävin viitenä päivänä viikossa neljän viikon välein puoli vuotta hoidoissa. Kanyyli kädessä koko viikon!
Olin silloin kai niin shokissa, koska vasta nyt jälkeen päin olen tajunnut, miten raskasta aikaa se oli...

Hoitojen loputtua olen käynyt kontrolleissa puolivuosittain,
normaalit tutkimukset: thorax, vatsan ultra, verikokeet ja nyt pari viikkoa sitten vartalon tietokonekuvaus.

Ainoa painajainen on ollut CEA-arvo, joka välillä nousee ja sitten taas laskee, eikä mitään löydy mistään.
Nytkin tämä tietokonekuvaus tehtiin kohonnen arvon takia.
Vaikka tietää, että markkeri ei ole spesifinen,muutkin tekijät voivat nostaa sitä, niin silti sitä on paniikissa, kun arvo alkaa nousta.

En tiedä oikeastaan onko elämä syövän jälkeen pahempaa vai parempaa...melkein voisin sanoa, että molempia.
Joka kerran kontrollit pelottavat ja tuntuu, että syöpä on kuin musta varjo olan takana, mutta sitten taas kun kaikki on hyvin, voi "hengittää vapaasti" kunnes seuraava kontrolli lähenee.

Sairaus on myös opettanut paljon hyvääkin minussa.
Olen tullut terveellä tavalla itsekkääksi, uskallan jo esim.töissäkin sanoa ei, jos siltä tuntuu, ei tarvitse enää osata, tietää ja taitaa kaikkea. Osaa arvostaa omaa itseään.
Ja se on ollut suuri helpotus!

Sinulla on sytostaattihoidot menossa ja olet samalla töissä.
Minä yritin olla välillä töissä, mutta ei tuntunut hyvälle minun tapauksessani.
Rankkaahan se hoitojen aika oli, fyysisesti ja henkisesti.
Hoitojen sivuvaikutukset oikeastaan voimistuivat viimeisissä hoidoissa, mutta kun tiesi, että kohta hoito loppuu, sen kyllä kesti. Ja tietoisuus siitä, että sivuvaikutukset, ikävätkin, kuuluvat hoitoon, auttaa jaksamaan.

Olipa myös aikaa perehtyä ravitsemukseen, jolla uskon olevan suurta merkitystä toipumisessa ja terveenä pysymisessä yleensä.

Mukava kuulla uintiharrastuksestasi!
Liikunta ja fyysisen kunnon ylläpito auttaa jaksamaan hoitojenkin aikana.

Oletan oman tilanteeni olevan ihan hyvin, siksi ajattelinkin vastata Sinulle, kannustaakseni Sinua jaksamaan hoitojen yli ja sen jälkeenkin.

Jos Sinulla on kysyttävää tai kommentoitavaa, autan mielelläni
joko tällä palstalla tai henkilökohtaisella viestillä.

Lämmintä joulun odotusta Sinulle ja Tsemppiä!

Terveisin Kuukkeli